Erehdyin eilen vastaamaan ruskealla sivustolla valjastyökursseja ja valjasseppien työtä koskevaan ketjuun. Se oli taas kerran virhe, eikä siitä seurannut kuin mielipahaa ja omantunnontuskia. Olisihan se pitänyt tietää. On tiettyjä asioita, joita en näköjään opi koskaan.
Mielestäni vastasin ketjuun hyvinkin asiallisesti, omalla nimelläni, ja kerroin muille omasta tilanteestani, eli että vaikka olen työssäni hyvä ja tuotteeni ovat hyviä ja niistä pidetään, niin asiakkaita ei silti ole (vielä) tarpeeksi, koska täysin käsityönä tehdyt tuotteet ovat tietenkin kalliita.
Tästä sitten joku nimimerkin takaa huuteleva valjasseppä-kollega kimmastui ja haukkui tuotteeni törkeästi ylihinnoitelluiksi ja minut kauheaksi valittajaksi, ja heitti esimerkiksi villasukat, että eihän kukaan maksa käsin neulotuista villasukistakaan kahtasataa euroa, vaikka niiden tekemiseen menisi miten monta tuntia. Tottahan se on tuokin, mutta siitäkin huolimatta en aio jatkossakaan hinnoitella tuotteitani harrastelija-hintojen mukaan; siinä ei ole mitään järkeä, jos tästä työstä yrittää joskus elantoa saada. Jos puolittaisin tuotteideni hinnat, niin varmasti töitä olisi paljonkin enemmän, mutta veikkaan, että niistä jäisi silti käteen vähemmän kuin mitä nyt. Totesin vaan taas, että onneksi halpoja varusteita haluaville on ne omat vaihtoehtonsa saatavilla vaikkapa joka ikisestä Agrimarketista. Jos joku haluaa oikeasti kunnollista, suomalaisen, ammattitaitoisen aikuisen yrittäjän tekemää, niin sitten kannattaa kysellä tuotteita minulta. En ole missään vaiheessa kuvitellutkaan, että näistä mitään jokatytön tuotteita tulisi, vaan nämä tarjoavat vaihtoehdon niille, jotka haluavat yksilöllistä ja laadukasta.
Siinä missä eilisessä nettikeskustelussa haukuttiin tuntihintani 30€ niin ikään täysin ylihinnoitelluksi, tuli vaan mieleen, että olenko minä käsittänyt asiat ihan väärin kouluissa ja kursseilla, vai onko tässäkin kauhean monta eri lähestymistapaa? Nämä minua vastaan hyökänneet (niin, niitä tuli myöhemmin vielä toinenkin) kertoivat olevansa molemmat itsekin yrittäjiä, niin sillä tämä asia ihmetyttää... Minulle on opetettu, että yrityksen tuotteiden ja palvelun hintoja määritettäessä täytyy ottaa huomioon KAIKKI yritystoimintaan liittyvät kulut, kuten yrittäjän palkka, palkan sivukulut/YEL, vakuutukset, toimitilojen vuokrat, toiminnan pyörittämiseen liittyvät kulut (lämmitys, sähkö, vesi), työkalujen ja mahdollisten koneiden hankinta- ja ylläpito/huoltokulut, toimistokulut (puhelin, netti, postitus jne.), markkinointi, materiaalikustannukset (nahan ja solkien lisäksi myös liimat, maalit, langat, pehmustemateriaalit ja niistä jäävät hukkapalat) ja varmaan vaikka miten paljon muita kuluja, joita en muistanut tässä kohtaa huomioida ollenkaan. Uusyrityskeskuksen laskelmissa yrittäjän työajaksi lasketaan suunnilleen 11kk/vuosi, ja koska yrittäjä ei saa loma-ajan palkkaa muualta, täytyy sekin tienata itse noiden yhdentoista kuukauden aikana. Ja kun tulee niitä päiviä, jolloin ei töitä ole, niin myös niiden päivien kuluihin on tienattava rahat niinä päivinä, kun on töitä. Aika paljon aikaa yrittäjän työpäivästä menee myös muuhun kuin varsinaiseen konkreettiseen työntekemiseen; esim. asiakaskontakteihin puhelimitse, sähköpostitse tai kasvotusten. Näinä aikoina eivät "oikeat" työt edisty, ja myös se olisi huomioitava hinnoittelussa. Ainiin, kaikkien mahdollisten kulujen jälkeen olisi vielä jäätävä voittoa, jolla voi sitten kehittää yrityksen toimintaa....
Tämä kaikki huomioiden minun mielestäni 30€/h ei todellakaan ole paha hinta. Yritysneuvojieni mielestä se on edelleen liian halpa. Otetaan vertailun vuoksi vaikka sähkömies, putkimies tai atk-expertti, jotka voivat huoletta laskuttaa sen 80€/h, ja asiakkaat maksavat mukisematta, koska eivät osaa itsekään niitä hommia tehdä... Jos joku valjasseppä(-yrittäjä) haluaa tehdä tuotteita pelkkien materiaalikustannusten hinnalla tai viiden euron tuntipalkalla vain siksi, kun eihän kukaan maksa villasukistakaan kahtasataa euroa, niin minun puolestani tehköön vapaasti, mutta minä en aio siihen hommaan lähteä. Arvostan työtäni ja taitojani liikaa alentuakseni moiseen.
Pakko silti todeta, että tuo 30€/h on ihan vain laskennallinen arvio ja haave, eikä se toteudu läheskään kaikissa töissäni ja niiden hinnoittelussa. Osa töistä on tehtävä urakkahinnoin, koska niistä ei kertakaikkiaan voi maksattaa asiakkaalla kaikkea työhön kulunutta aikaa. Ennen tilauksen vastaanottamista sovin hinnan valmiiksi asiakkaan kanssa, ja se on sitten sen hintainen, menipä minulla sen työn tekemiseen tunti tai vaikka viisi tuntia kauemmin, kuin mitä olin ajatellut.
------------------------
Sitten pikainen tilannekatsaus: ensi viikolla taas Ypäjälle, ja vuorossa ensimmäinen näyttökoe hevosen anatomiasta ja eläinlääkinnästä; hui! Ompelukone sai sähköt, mutta vielä en ole ehtinyt sen käyttämistä harjoittelemaan. Joulumyyjäisissä olin taas ja ensi viikolla avataan kotikylälle käsityöläisten yhteismyymälä, jossa minäkin olen mukana, sen tiimoilta ollut talkoita, ja nyt pitäisi keksiä vielä, miten tuotteet laitetaan myymälään esille, ja pitäisi ne tuottee hinnoitellakin. Työhuoneelta pahin ruuhka selätetty ja seuraavia tekeleitä varten vaaleanpunaista verhoilunahkaa tilattu ;)
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
tiistai 18. marraskuuta 2014
Kiire, kiire, kiire =D
Hitto, että aika kuluu tällä hetkellä pikavauhtia! Viime viikko meni Ypäjällä lähijaksolla ja siitä jatkoin sitten suoraan MTK:n syysparlamenttiin. Nyt yritän tehdä rästitöitä alta pois, ja uskokaa tai älkää, niin mulla on tällä hetkellä kädet täynnä töitä :o Toivottavasti tämä suuntaus jatkuu pidempäänkin.
Kolmannen lähijakson suurin anti oli ehdottomasti työkalujen terotus -tunnit. Olenhan minä tässä kuluneiden kymmenen vuoden aikana toki puukkojani terottanut, mutta nyt ne ovat oikeasti terävät! Uskomatonta, miten vähällä voimalla ja irvistelyllä tuollainen kunnolla terotettu veitsi leikkaa nahkaa. Pitänee hommata kotiinkin nyt oikeanlaiset välineet, että saa jatkossakin pidettyä puukot kunnossa. Jossakin vaiheessa hankintalistalla siis pylväsporakone, karkeampi ja hienompi huopalaikka ja hienoa hiomatahnaa. Ei siihen näköjään tahkoa tarvita kuin ihan ensimmäisillä kerroilla.
Yhtenä iltana Ypäjällä ollessa kävin ratkomassa kaverin satulapulmaa, kun hän jo epäili hevosensa olevan vino, koska sen satulassa tuntui istuvan vinossa. Oikeasti vinouden syyksi paljastui vinoon ommellut toppauspaneelit:
Otin satulan etukaaresta auki ja ompelin paneelit uudelleen paikoilleen:
Ainakin ratsastajan ensimmäisen raportin mukaan satula tuntui heti suoremmalta selästä käsin :) Johan tuo ehtikin melkein 20 vuotta olla vino...
Nyt takaisin töiden pariin. Rästilistalla on parit suitset, edelleen ne miesvaljaat, kaulapanta, ratsuohjat (tai kahdet), ja vöitäkin haluaisin ehtiä tehdä joulumyyjäisiin, jotka alkavat jo tämän viikon perjantaina. Sinne ei taida ehtiä, mutta jos sitten seuraaviin =D
Kolmannen lähijakson suurin anti oli ehdottomasti työkalujen terotus -tunnit. Olenhan minä tässä kuluneiden kymmenen vuoden aikana toki puukkojani terottanut, mutta nyt ne ovat oikeasti terävät! Uskomatonta, miten vähällä voimalla ja irvistelyllä tuollainen kunnolla terotettu veitsi leikkaa nahkaa. Pitänee hommata kotiinkin nyt oikeanlaiset välineet, että saa jatkossakin pidettyä puukot kunnossa. Jossakin vaiheessa hankintalistalla siis pylväsporakone, karkeampi ja hienompi huopalaikka ja hienoa hiomatahnaa. Ei siihen näköjään tahkoa tarvita kuin ihan ensimmäisillä kerroilla.
Yhtenä iltana Ypäjällä ollessa kävin ratkomassa kaverin satulapulmaa, kun hän jo epäili hevosensa olevan vino, koska sen satulassa tuntui istuvan vinossa. Oikeasti vinouden syyksi paljastui vinoon ommellut toppauspaneelit:
Otin satulan etukaaresta auki ja ompelin paneelit uudelleen paikoilleen:
Ainakin ratsastajan ensimmäisen raportin mukaan satula tuntui heti suoremmalta selästä käsin :) Johan tuo ehtikin melkein 20 vuotta olla vino...
Nyt takaisin töiden pariin. Rästilistalla on parit suitset, edelleen ne miesvaljaat, kaulapanta, ratsuohjat (tai kahdet), ja vöitäkin haluaisin ehtiä tehdä joulumyyjäisiin, jotka alkavat jo tämän viikon perjantaina. Sinne ei taida ehtiä, mutta jos sitten seuraaviin =D
torstai 6. marraskuuta 2014
valjassepän blogi - osa 9
Viime viikolla koitti mulle lähijakso nro 2. Ohjelmassa oli ensin päivän verran nahan kuviointia. "Lännenmies" Urmas oli saapunut verstaalle opettamaan. Hänellä oli mukanaan mielettömän hienoja omatekemiään lännensatuloita ja satulalaukkuja.
Tämä oli mulle ensimmäinen kerta, kun kokeilin nahan kuviointia. Se ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin miltä se näyttää. Yksi olennainen työn onnistumiseen vaikuttava asia on oikeanlainen nahka. Minun varastosta löytyviin valjasnahkoihin ei kuviot uponneet lähestulkoon ollenkaan, vaan nahan pitää olla pinnaltaan erilaista; huokoisempaa ja pehmeämpää. Jenkkiläiset kasviparkitut remminahat ovat kuulemma hyviä ja sopivia vaihtoehtoja löytyy myös sellaisista, joissa on maininta tooling leather tai saddle skirting. Kuviointia helpottaa, jos nahan pintaa kastelee ensin kostealla sienellä. Minulla tuo meni vähän överiksi, kun upotin koko nahkapalasen vesikippoon - ihan vain hetkeksi, mutta sekin oli liikaa. Minä kun olen aiemmin käsitellyt vain niitä "vääränlaisia" nahkoja, niin niitähän saa uittaa pitkänkin aikaa, että ne pehmenevät yhtään, mutta tällainen huokoinen nahka suuttui hetkessä. Kuviointi oli loppujen lopuksi niin hauskaa, että pitänee joskus rahatilanteen salliessa hankkia itsellekin muutamia punsseleita ja jatkaa opettelua :)
Kuviointipäivän jälkeen oli ohjelmassa vielä viikonlopun mittainen länkikurssi, jossa opettajana toimi länkimestari Teuvo Isokääntä Alavieskasta. Minulla oli oma "puunpökkelö" mukana, ja niistä oli tarkoitus saada aikaiseksi ihan oikeat länget. Alkutilanne oli siis tämä:
Ja lopputilanne tämä:
Kuvia tältä väliltä nähtävänä täällä: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.280446308815541.1073741846.151205595072947&type=3. Keskenhän ne jäivät minulta, mutta jatkan niitä eteenpäin sitten joskus kotosalla.
Tällä viikolla on tullut kotosalla vastaan kovin mielenkiintoisia tapauksia. Jalustinhihnat, joiden ompeleet olivat niin huonot, että ne sai käsin repimällä rikki, sekä villatopattu satula, joka oli lätkitty takaosastaan kiinni niiteillä :o Sain siis tuollaisen topattavaksi, ja sehän oli varsin haasteellinen "potilas", kun ei sitä saanut takaa auki. Tai olisi sen varmaan saanut, mutta en olisi käytettävissä olleilla työkaluilla ja taidoilla saanut sitä takaisin kiinni, joten päätin olla avaamatta sitä takaosaa ollenkaan. Edestä satula olikin kiinni vain kuusiokoloruuveilla ja nehän nyt oli helppo avata. Ja sulkea. Villan lisääminen oli hieman hankalaa, kun kaikki piti saada laitettua etuosan kautta, myös sinne takaosaan. Työasennot muistuttivat välillä varmaan jotain joogatuntia =D Tämän perusteella minusta ei tullut Kent&Mastersin fani, ei yhtään. Satulan omistaja tiesi kertoa, että satulaan oli lisätty villaa etuosaan ja keskelle, ennen kuin satula hänelle tuli; ei tarvinne ihmetellä, miksi ei villaa ollut samalla kerralla lisätty myös taakse :p
Pari viikkoa sitten tilaamani vyönsoljetkin saapuivat, ja pääsin askartelemaan uusia nahkavöitä:
Tässä kaikki tällä erää. Jatkuu ensi numerossa. Ensi viikolla taas lähijakso Ypäjällä ja heti sen jälkeen maaseutunuorten syysparlamentti Imatralla :)
Tämä oli mulle ensimmäinen kerta, kun kokeilin nahan kuviointia. Se ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin miltä se näyttää. Yksi olennainen työn onnistumiseen vaikuttava asia on oikeanlainen nahka. Minun varastosta löytyviin valjasnahkoihin ei kuviot uponneet lähestulkoon ollenkaan, vaan nahan pitää olla pinnaltaan erilaista; huokoisempaa ja pehmeämpää. Jenkkiläiset kasviparkitut remminahat ovat kuulemma hyviä ja sopivia vaihtoehtoja löytyy myös sellaisista, joissa on maininta tooling leather tai saddle skirting. Kuviointia helpottaa, jos nahan pintaa kastelee ensin kostealla sienellä. Minulla tuo meni vähän överiksi, kun upotin koko nahkapalasen vesikippoon - ihan vain hetkeksi, mutta sekin oli liikaa. Minä kun olen aiemmin käsitellyt vain niitä "vääränlaisia" nahkoja, niin niitähän saa uittaa pitkänkin aikaa, että ne pehmenevät yhtään, mutta tällainen huokoinen nahka suuttui hetkessä. Kuviointi oli loppujen lopuksi niin hauskaa, että pitänee joskus rahatilanteen salliessa hankkia itsellekin muutamia punsseleita ja jatkaa opettelua :)
Kuviointipäivän jälkeen oli ohjelmassa vielä viikonlopun mittainen länkikurssi, jossa opettajana toimi länkimestari Teuvo Isokääntä Alavieskasta. Minulla oli oma "puunpökkelö" mukana, ja niistä oli tarkoitus saada aikaiseksi ihan oikeat länget. Alkutilanne oli siis tämä:
Ja lopputilanne tämä:
Kuvia tältä väliltä nähtävänä täällä: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.280446308815541.1073741846.151205595072947&type=3. Keskenhän ne jäivät minulta, mutta jatkan niitä eteenpäin sitten joskus kotosalla.
Tällä viikolla on tullut kotosalla vastaan kovin mielenkiintoisia tapauksia. Jalustinhihnat, joiden ompeleet olivat niin huonot, että ne sai käsin repimällä rikki, sekä villatopattu satula, joka oli lätkitty takaosastaan kiinni niiteillä :o Sain siis tuollaisen topattavaksi, ja sehän oli varsin haasteellinen "potilas", kun ei sitä saanut takaa auki. Tai olisi sen varmaan saanut, mutta en olisi käytettävissä olleilla työkaluilla ja taidoilla saanut sitä takaisin kiinni, joten päätin olla avaamatta sitä takaosaa ollenkaan. Edestä satula olikin kiinni vain kuusiokoloruuveilla ja nehän nyt oli helppo avata. Ja sulkea. Villan lisääminen oli hieman hankalaa, kun kaikki piti saada laitettua etuosan kautta, myös sinne takaosaan. Työasennot muistuttivat välillä varmaan jotain joogatuntia =D Tämän perusteella minusta ei tullut Kent&Mastersin fani, ei yhtään. Satulan omistaja tiesi kertoa, että satulaan oli lisätty villaa etuosaan ja keskelle, ennen kuin satula hänelle tuli; ei tarvinne ihmetellä, miksi ei villaa ollut samalla kerralla lisätty myös taakse :p
Pari viikkoa sitten tilaamani vyönsoljetkin saapuivat, ja pääsin askartelemaan uusia nahkavöitä:
Tässä kaikki tällä erää. Jatkuu ensi numerossa. Ensi viikolla taas lähijakso Ypäjällä ja heti sen jälkeen maaseutunuorten syysparlamentti Imatralla :)
lauantai 25. lokakuuta 2014
valjassepän blogi - osa 8
Kiirus viikko takana taas. Alkuviikosta duunia ja loppuviikosta kokoustamista ja luentoja MTK:n puheenjohtaja- ja sihteeripäivillä. Ja nyt on vieraita kylässä viikonlopun ajan :)
Edelleen töitä rästissä, vaikka paljon sain jo tehtyä pois alta, kun toista kuukautta odoteltu Tärnsjön tilaus saapui vihdoin ja viimein. Yritysneuvojan antamat kotitehtävät on myös vieläkin tekemättä, ja ne pitäisi saada tehtyä vielä ennen keskiviikon tapaamista; eikä huvittaisi yhtään, ne on niin vaikeita tehtäviä :/
Torstaina kääntyy Audin nokka taas kohti Ypäjää. Tiedossa nahan kuviointia ja länkien tekemistä, jipiijipiijipiiiii! Ilmeisesti joudunkin käymään Ypäjällä tästä lähtien useammin kuin tähän asti luultiin. Minulle ilmoitettiin tällä viikolla, että en saakaan hyväksilukuina niitä hevosopintoja, vaikka minulle on niin kerrottu Opiston taholta kesäkuun alusta asti :/ Ihmettelen suuresti, miten se asia nyt voi yht'äkkiä tuolla lailla kääntyä päälaelleen. Vielä enemmän ihmetyttää, kun edelleen olen saamassa hyväksilukuina ne yritysopinnot. Hevostalous oli kuitenkin se minun pääaine Mustialassa, yritysopinnot sivuaine. Ja kuulin, että aiemmin eräälle toiselle henkilölle on myönnetty hyväksiluvut hevosopintoihin juurikin samanlaisen Mustialan (hevos)agrologin tutkinnon perusteella. Että ei voi ymmärtää. Nyt minulta on jäänyt väliin monta tärkeää tuntia, mm. hevosen ruumiinavaus ja kavion purkamistunti.
Ompelukone odottaa edelleen virtaa; eipä ole sähkömiestä näkynyt. Mutta en ole kyllä saanut lankojakaan siihen hankittua. Kiteeltä ei löydy. Joensuusta ei löydy. Karhulanka tuntuu olevan vahvinta, mitä tämä maakunta tarjoaa. Lienee siis syytä alkaa selailemaan nettikauppoja. Kunhan vaan ehtisi. Jostakin syystä nyt tuntuu olevan koko ajan kiire. Tässä kuussa onkin firman myynti ollut parempi kuin ikinä! Tuo nyt ei vieläkään tarkoita, että tällä hyvin pärjäisi, mutta ilman noita suuria hankintoja (ompelukone ja Ruotsin nahkatilaus) tämä kuukausi olisi ehkä ollut ensimmäinen firmani historiassa, kun oikeasti viivan alle olisi jäänyt jotain positiivista. Siis tämän kuun osalta. Kokonaisuutta katsoen ollaan edelleen todella reilusti pakkasen puolella.
Sain viikolla puhelun kunnasta. Paikalliset käsityöyrittäjät aikovat lyödä hynttyyt yhteen ja vuokrata kunnan avustuksella pienen myyntitilan kylältä tuotteilleen, ja minuakin pyydettiin siihen mukaan. Tottahan minä lupasin lähteä ihan mielenkiinnon vuoksi. Pääseehän siitä sitten irti, jos näyttää, ettei kannata ollenkaan. Viime joulun allahan minun tuotteitani oli myynnissä Kiteen kyläpuodissa, eikä mitään mennyt kaupaksi sieltä sen kuukauden aikana, joten suuret ei ole odotukset tämänkään osalta. Tottakai toivon, että myyntiä tulisi.
Edelleen töitä rästissä, vaikka paljon sain jo tehtyä pois alta, kun toista kuukautta odoteltu Tärnsjön tilaus saapui vihdoin ja viimein. Yritysneuvojan antamat kotitehtävät on myös vieläkin tekemättä, ja ne pitäisi saada tehtyä vielä ennen keskiviikon tapaamista; eikä huvittaisi yhtään, ne on niin vaikeita tehtäviä :/
Torstaina kääntyy Audin nokka taas kohti Ypäjää. Tiedossa nahan kuviointia ja länkien tekemistä, jipiijipiijipiiiii! Ilmeisesti joudunkin käymään Ypäjällä tästä lähtien useammin kuin tähän asti luultiin. Minulle ilmoitettiin tällä viikolla, että en saakaan hyväksilukuina niitä hevosopintoja, vaikka minulle on niin kerrottu Opiston taholta kesäkuun alusta asti :/ Ihmettelen suuresti, miten se asia nyt voi yht'äkkiä tuolla lailla kääntyä päälaelleen. Vielä enemmän ihmetyttää, kun edelleen olen saamassa hyväksilukuina ne yritysopinnot. Hevostalous oli kuitenkin se minun pääaine Mustialassa, yritysopinnot sivuaine. Ja kuulin, että aiemmin eräälle toiselle henkilölle on myönnetty hyväksiluvut hevosopintoihin juurikin samanlaisen Mustialan (hevos)agrologin tutkinnon perusteella. Että ei voi ymmärtää. Nyt minulta on jäänyt väliin monta tärkeää tuntia, mm. hevosen ruumiinavaus ja kavion purkamistunti.
Ompelukone odottaa edelleen virtaa; eipä ole sähkömiestä näkynyt. Mutta en ole kyllä saanut lankojakaan siihen hankittua. Kiteeltä ei löydy. Joensuusta ei löydy. Karhulanka tuntuu olevan vahvinta, mitä tämä maakunta tarjoaa. Lienee siis syytä alkaa selailemaan nettikauppoja. Kunhan vaan ehtisi. Jostakin syystä nyt tuntuu olevan koko ajan kiire. Tässä kuussa onkin firman myynti ollut parempi kuin ikinä! Tuo nyt ei vieläkään tarkoita, että tällä hyvin pärjäisi, mutta ilman noita suuria hankintoja (ompelukone ja Ruotsin nahkatilaus) tämä kuukausi olisi ehkä ollut ensimmäinen firmani historiassa, kun oikeasti viivan alle olisi jäänyt jotain positiivista. Siis tämän kuun osalta. Kokonaisuutta katsoen ollaan edelleen todella reilusti pakkasen puolella.
Sain viikolla puhelun kunnasta. Paikalliset käsityöyrittäjät aikovat lyödä hynttyyt yhteen ja vuokrata kunnan avustuksella pienen myyntitilan kylältä tuotteilleen, ja minuakin pyydettiin siihen mukaan. Tottahan minä lupasin lähteä ihan mielenkiinnon vuoksi. Pääseehän siitä sitten irti, jos näyttää, ettei kannata ollenkaan. Viime joulun allahan minun tuotteitani oli myynnissä Kiteen kyläpuodissa, eikä mitään mennyt kaupaksi sieltä sen kuukauden aikana, joten suuret ei ole odotukset tämänkään osalta. Tottakai toivon, että myyntiä tulisi.
tiistai 14. lokakuuta 2014
valjassepän blogi - osa 7
Kiireinen viikko ollut taas kerran. Tällä viikolla onkin ollut ihmeen paljon korjauksia aina nylon-riimusta ja obersekistä ravivaljaiden osiin. Työläimmät korjaukset kuvana alapuolella, tai siis ihan uudethan näiden tilalle piti tehdä, kun ei entisiä saanut enää korjattua.
Viime lauantaina olin mukana Joensuun tamma- ja varsanäyttelyssä, jonne minut pyydettiin mukaan järjestäjän taholta. Ihmetys oli suuri, kun minut sitten kuitenkin ohjattiin tavaroineni pihan perälle kauimmaiseen valjastuskatokseen näyttelykehien "väärälle" puolelle, minne ihmiset eivät uskaltaneet tulla. Samaan aikaan muut paikalle pyydetyt esittelijät ja myyjät saivat paikat lämpimästä tallikahviosta... Ei liene ihme, ettei tuolla juuri kauppa käynyt. Koko päivän aikana ihmisiä kävi vain muutama, niistäkin suurin osa omia kavereitani. Näyttelyssä oli kyllä paikalla paljonkin yleisöä, mutta he parveilivat siellä näyttelykehien toisella puolella. Päivän käteismyynti Saranian osalta 5 avaimenperää/kaulapantakorua, 2,5€/kpl, eli yhteensä 7,5€. Persnettoa siis tuli aika reilusti, kun ottaa huomioon, että näyttelyn järjestäjille piti lahjoittaa tavaraa näyttelypalkintona jaettavaksi ja matkakulut menivät tietysti omasta pussista. Matkaa Joensuuhun kertyy edestakaisin yli 120km.
Sunnuntaina sitten oli suuri päivä. Minusta tuli nahkaompelukoneen omistaja :) Melkein kuin olisin ostanut sian säkissä; näkemättä ja kokeilematta. Mutta sattui niin sopivasti, että tämä myytävä kone oli Espoossa ja vanhempani olivat käymässä siskoni luona Tuusulassa, niin sain sille härvelille kätevästi kyydin tänne päin. Myyjä oli sitä mieltä, että ei sitä konetta saa purettua osiin, eikä se mahdu kokonaisena edes farmariauton kyytiin. Lähetin kuitenkin edustajani sitä katsomaan, ja paikan päällä he kävivät sitä purkamaan. Kyllähän sen osiin sai, ja hyvä niin, koska tuo on niin painava, ettei sitä kokonaisena olisi saanut sieltä kellarista raahattua edes pois. Painoa pelkällä koneosalla on monta kymmentä kiloa, ja jalustalla ja moottorilla varmaan saman verran. Myyjä oli kauhuissaan ja laittoi vielä minulle varmistusviestin, että hän on sitten myynyt koneen kokonaisena, eikä takaa sen toimivuutta, jos se hajotetaan ja kuljetetaan osissa. Otin tietoisen riskin. Kuvassa kone osiin purettuna auton takakontissa.
Nyt se kone on jo kotona toimintakuntoon kasattuna. Sijainti olohuoneen nurkka, koska muuallakaan ei ole sille tilaa, on se sen verran iso. Nyt puuttuu enää sähköt. Meillä ei ole sisällä voimavirtapistoketta, joten käyttöön tuota ei vielä saada, ennen kuin sähkömies on käynyt hommansa hoitamassa. Viime viikolla kävi täällä katsomassa, että mitä pitää tehdä, nyt vaan odotellaan, että tulee ja tekee. Mutta kaverit varoittelivat facebookissa, että tätä kyseistä sähkömiestä saattaa joutua odottelemaan pitkänkin ajan, toiset vuosia ja toiset kymmenenkin vuotta, ennen kuin tulee tekemään lupaamansa työt :/ Toivotaan nyt, että meille tulisi vähän nopeammin...
Mutta hädässä naapuri tunnetaan, vai miten se meni? Naapureilla on voimavirtapistoke, ja saatiin vetää sieltä jatkoroikka meille, että saatiin kokeilla toimiiko kone ylipäätään. Toimihan se, ja hyvin meni läpi kaksinkertaisestakin valjasnahasta. Mutta onhan tämä paljon hurjempi vehje kuin vaikka se Hevosopiston hieno "iso-Adler", joka menee kiltisti ja ruahallisesti vaikka yhden tikin kerrallaan. Tällä tuntuu olevan kovin kiire, tämä ikäänkuin hyökkää liikkeelle =D Mutta jospa me opittas yhteistyöhön, kunhan päästään kunnolla harjoittelemaan. Nyt täytyy yrittää saada jostakin paksumpia lankoja, että voisi kokeilla, miten paksut langat tuolla sujuvasti menee. Koneen mukana tuli lankoja, joiden vahvuus on 20, mutta mieluusti käyttäisin paksumpia (kestävämpiä) lankoja.
Alla vielä pari tekelettä viime viikon puolelta. Tuon toisen kuva olikin jo edelisessä kirjoituksessa esillä. Molemmat pannat on myytävänä.
Viime lauantaina olin mukana Joensuun tamma- ja varsanäyttelyssä, jonne minut pyydettiin mukaan järjestäjän taholta. Ihmetys oli suuri, kun minut sitten kuitenkin ohjattiin tavaroineni pihan perälle kauimmaiseen valjastuskatokseen näyttelykehien "väärälle" puolelle, minne ihmiset eivät uskaltaneet tulla. Samaan aikaan muut paikalle pyydetyt esittelijät ja myyjät saivat paikat lämpimästä tallikahviosta... Ei liene ihme, ettei tuolla juuri kauppa käynyt. Koko päivän aikana ihmisiä kävi vain muutama, niistäkin suurin osa omia kavereitani. Näyttelyssä oli kyllä paikalla paljonkin yleisöä, mutta he parveilivat siellä näyttelykehien toisella puolella. Päivän käteismyynti Saranian osalta 5 avaimenperää/kaulapantakorua, 2,5€/kpl, eli yhteensä 7,5€. Persnettoa siis tuli aika reilusti, kun ottaa huomioon, että näyttelyn järjestäjille piti lahjoittaa tavaraa näyttelypalkintona jaettavaksi ja matkakulut menivät tietysti omasta pussista. Matkaa Joensuuhun kertyy edestakaisin yli 120km.
Sunnuntaina sitten oli suuri päivä. Minusta tuli nahkaompelukoneen omistaja :) Melkein kuin olisin ostanut sian säkissä; näkemättä ja kokeilematta. Mutta sattui niin sopivasti, että tämä myytävä kone oli Espoossa ja vanhempani olivat käymässä siskoni luona Tuusulassa, niin sain sille härvelille kätevästi kyydin tänne päin. Myyjä oli sitä mieltä, että ei sitä konetta saa purettua osiin, eikä se mahdu kokonaisena edes farmariauton kyytiin. Lähetin kuitenkin edustajani sitä katsomaan, ja paikan päällä he kävivät sitä purkamaan. Kyllähän sen osiin sai, ja hyvä niin, koska tuo on niin painava, ettei sitä kokonaisena olisi saanut sieltä kellarista raahattua edes pois. Painoa pelkällä koneosalla on monta kymmentä kiloa, ja jalustalla ja moottorilla varmaan saman verran. Myyjä oli kauhuissaan ja laittoi vielä minulle varmistusviestin, että hän on sitten myynyt koneen kokonaisena, eikä takaa sen toimivuutta, jos se hajotetaan ja kuljetetaan osissa. Otin tietoisen riskin. Kuvassa kone osiin purettuna auton takakontissa.
Nyt se kone on jo kotona toimintakuntoon kasattuna. Sijainti olohuoneen nurkka, koska muuallakaan ei ole sille tilaa, on se sen verran iso. Nyt puuttuu enää sähköt. Meillä ei ole sisällä voimavirtapistoketta, joten käyttöön tuota ei vielä saada, ennen kuin sähkömies on käynyt hommansa hoitamassa. Viime viikolla kävi täällä katsomassa, että mitä pitää tehdä, nyt vaan odotellaan, että tulee ja tekee. Mutta kaverit varoittelivat facebookissa, että tätä kyseistä sähkömiestä saattaa joutua odottelemaan pitkänkin ajan, toiset vuosia ja toiset kymmenenkin vuotta, ennen kuin tulee tekemään lupaamansa työt :/ Toivotaan nyt, että meille tulisi vähän nopeammin...
Mutta hädässä naapuri tunnetaan, vai miten se meni? Naapureilla on voimavirtapistoke, ja saatiin vetää sieltä jatkoroikka meille, että saatiin kokeilla toimiiko kone ylipäätään. Toimihan se, ja hyvin meni läpi kaksinkertaisestakin valjasnahasta. Mutta onhan tämä paljon hurjempi vehje kuin vaikka se Hevosopiston hieno "iso-Adler", joka menee kiltisti ja ruahallisesti vaikka yhden tikin kerrallaan. Tällä tuntuu olevan kovin kiire, tämä ikäänkuin hyökkää liikkeelle =D Mutta jospa me opittas yhteistyöhön, kunhan päästään kunnolla harjoittelemaan. Nyt täytyy yrittää saada jostakin paksumpia lankoja, että voisi kokeilla, miten paksut langat tuolla sujuvasti menee. Koneen mukana tuli lankoja, joiden vahvuus on 20, mutta mieluusti käyttäisin paksumpia (kestävämpiä) lankoja.
Alla vielä pari tekelettä viime viikon puolelta. Tuon toisen kuva olikin jo edelisessä kirjoituksessa esillä. Molemmat pannat on myytävänä.
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Valjassepän blogi - osa 6
Muistin, että on edelleen läpikäymättä ne viimeksi Ypäjän lähijaksolla kuvatut juoksutus/apuohjavideot. Mutta ne saavat vieläkin odottaa aikaa parempaa. Ensi viikollla olisi lähijakso, mutta minä jätän sen väliin, kun lukujärjestyksessä on vain sellaisia aineita/tunteja, joista minulla on vapautus, tai siis sain ne hyväksilukuina Mustialan perusteella.
Tällä viikolla on ollut ihan oikeitakin töitä tehtäväksi :) Ensimmäinen DreamPetStoren tilaus antaa edelleen odottaa itseään, mutta onneksi kavereiden varusteet ovat pitäneet kiireisenä. Yhdelle toppasin ponin synteettisen satulan. Toiselle korjasin hajonneen obersekin ja vaihdoin lukot gramaaneihin. Kolmannelle lyhensin rungottoman lännensatulan paneelit, kun ne olivat liian pitkät hevosen selkään. Se olikin aika mielenkiintoinen projekti, mutta lopulta kuitenkin melko helppo. Alla pari kuvaa tästä.
Kaulapantojakin olen tehnyt. Kaverin akita sai uudeksi näyttelypannakseen tällaisen:
Tällaisen puolestaan tein eräälle asiakkaalle, kun hänen aiemmin ostamansa panta osoittautui liian pieneksi (ja tähän on pakko huomauttaa, että ei ollut mittatilauksena tehty):
Ja tällaisen tein ihan vaan huvin vuoksi, ja siksi, että piti saada tehdä jotain hienoa (ja tämä tulee sitten myyntiin!):
Kirjallinen puoli on sen sijaan jäänyt tällä viikolla tooooooosiiii vähälle :( Tiedän, että siitä tulee sapiskaa yritysneuvojilta. Mutta jospa ensi viikolla yrittäisin kunnostautua siinä puolessa. Tosin vielä tänään on tulossa kylään korjausta vaativia siloja ym., en edes tarkalleen tiedä, että mitä kaikkea, mutta ymmärsin, että laitettavia varusteita olisi enemmänkin, niistä voi jäädä tekemistä ensi viikollekin. Hieman herätti hilpeyttä, kun soittaja kysyi länkien pidennystä, mutta pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että kyseinen homma hoituu ihan vaan harjustinremmiä pidentämällä. Huomenna onkin aamusta tapaaminen yritysneuvojan kanssa ja sen jälkeen lähden maailmalle toppaamaan satuloita. Ja lauantain ohjelmassa on Joensuun tamma- ja varsanäyttely, mihin minua pyydettiin tuomaan tekeleitäni näytille :)
Tällä viikolla on ollut ihan oikeitakin töitä tehtäväksi :) Ensimmäinen DreamPetStoren tilaus antaa edelleen odottaa itseään, mutta onneksi kavereiden varusteet ovat pitäneet kiireisenä. Yhdelle toppasin ponin synteettisen satulan. Toiselle korjasin hajonneen obersekin ja vaihdoin lukot gramaaneihin. Kolmannelle lyhensin rungottoman lännensatulan paneelit, kun ne olivat liian pitkät hevosen selkään. Se olikin aika mielenkiintoinen projekti, mutta lopulta kuitenkin melko helppo. Alla pari kuvaa tästä.
Kaulapantojakin olen tehnyt. Kaverin akita sai uudeksi näyttelypannakseen tällaisen:
Tällaisen puolestaan tein eräälle asiakkaalle, kun hänen aiemmin ostamansa panta osoittautui liian pieneksi (ja tähän on pakko huomauttaa, että ei ollut mittatilauksena tehty):
Ja tällaisen tein ihan vaan huvin vuoksi, ja siksi, että piti saada tehdä jotain hienoa (ja tämä tulee sitten myyntiin!):
Kirjallinen puoli on sen sijaan jäänyt tällä viikolla tooooooosiiii vähälle :( Tiedän, että siitä tulee sapiskaa yritysneuvojilta. Mutta jospa ensi viikolla yrittäisin kunnostautua siinä puolessa. Tosin vielä tänään on tulossa kylään korjausta vaativia siloja ym., en edes tarkalleen tiedä, että mitä kaikkea, mutta ymmärsin, että laitettavia varusteita olisi enemmänkin, niistä voi jäädä tekemistä ensi viikollekin. Hieman herätti hilpeyttä, kun soittaja kysyi länkien pidennystä, mutta pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että kyseinen homma hoituu ihan vaan harjustinremmiä pidentämällä. Huomenna onkin aamusta tapaaminen yritysneuvojan kanssa ja sen jälkeen lähden maailmalle toppaamaan satuloita. Ja lauantain ohjelmassa on Joensuun tamma- ja varsanäyttely, mihin minua pyydettiin tuomaan tekeleitäni näytille :)
torstai 2. lokakuuta 2014
Valjassepän blogi - osa 5
Valjassepällä on ollut niin kiireinen viikko, että ei ole ehtinyt/jaksanut blogiakaan kirjoittaa. Kauhea väsy nytkin, mutta huomenna on vielä enemmän tekemistä, joten lienee syytä päivättää tätä nyt.
Väärinhän mie olin niitä tavaroita laittanut sinne Dream PetStoreen ja sen johdosta niitä mun tuotteita ei voinut ostaa sieltä ollenkaan. Onneksi huomasin itse ja sain apua kauppiastuesta. Nyt on tuotteet lisätty oikein, ja nyt odotellaan ensimmäistä tilausta. En minä suurta ryntäystä odota tuotakaan kautta, mutta olisihan se nyt kiva, jos edes jotain menisi kaupaksi. Jos ei puoleen vuoteen mene mitään kaupaksi, niin sitten siellä mukana oleminen muuttuu maksulliseksi, ja siihen mulla ei nyt ole varaaa, eli toivotaan toivotaan nyt niitä tilauksia. Edes yhtä.
Yritysneuvojat on taas jaelleet ohjeitaan, ja olen taas päästäni pyörällä, kun he näkevät tämän yrityksen niin eri tavalla kuin minä itse. He haluaisivat kohti teollisempaa ja järjestelmällisempää tuotantoa; sarjatuotantoa, kun taas minä haluaisin pitää kiinni "aidosta" käsityöstä ja tehdä mieluiten aina erilaisia ja uniikkeja tuotteita ja nimenomaan mittatilauksena :/ Tänään nousi keskusteluun myös yritykseni nimi Sarania. Minulle ehdotettiin tuon nimen vaihtamista johonkin parempaan. Sellaiseen, joka kuvaisi yritykseni toimintaa. Hieman olen vielä vastahakoinen tälle ehdotukselle, mutta ymmärrän kyllä perustelut. Mutta mikä se parempi ja kuvaavampi nimi sitten olisi, Rääkkylän nahkapaja, Niinan valjasverstas vai mikä..? Saraniassa on mielestäni hyvää se, että se on helppo ulkomaalaistenkin sanoa eikä se varsinaisesti tarkoita yhtään mitään. Jos taas laittaisin jonkun englanninkielisen nimen, niin se on hankala Suomalaisten sanoa ja muistaa. Ja mikä sitten olisi sellainen nimi, mikä kuvaisi kaikkia seuraavia osa-alueita: koirien ja kissojen varusteet, hevosten varusteet, alpakoiden ja lehmien varusteet, satuloiden toppaus, nahkavarusteiden huolto ja korjaus ja sitten vielä ne ihmisten vyöt..? Ja pariaatteessa tämähän on yleistoimiala-yritys, jonka nimen alla saisi harjoittaa mitä tahansa Suomessa laillista liiketoimintaa... Siinäkin mielessä Sarania ei rajoita toimintoja pelkästään nahkatuotteisiin, jos vaikka joskus pääsisin tekemään hevostilojen lomituksia, ruokintasuunnitelmia tai jotakin ihan muuta joltakin ihan muulta alalta.
Tämän päivän suurin uutinen oli ehkäpä se, että keväällä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoille toteuttamani "miesvaljaat" olivat olleet mukana näytillä Pariisin muotiviikoilla :o Lisää tästä kuvien kera Saranian Facebook-sivulla ;)
Ihan oikeita töitäkin olen tietokonehommien ja paperinpyörittelyn ohella saanut tehtyä. Valmistunut on mm. koiran valjaat, kaulapanta, pari talutushihnaa, nahkavyö ja sokerina pohjalla tai ehkä pikemminkin karkkina kakun päällä alpakkapäitset ja -valjaat :) Tuli taas todettua, että kun väsyneenä tekee, niin vahinkoja sattuu. Ei mitään pahoja, mutta kun ei ajatus kulje kunnolla, niin täti toheltaa täällä välillä enemmän kuin laki sallii. Ohjelmassa ollut siis purkamista ja uudelleen ompelua ja nahkapalojen haaskausta, kun leikkelee piuhoja poikki ihan vääristä kohdista.
Viime viikonloppuna minulla oli myös kotona yksi valjasoppilas. Yritettiin silloin alkusyksystä järjestää Joensuuhun 1-päiväistä valjastyökurssia, mutta kiinnostuneita ei ollut tarpeeksi. Niinpä otin yhden halukkaan oppilaan tänne kotiverstaalle. Hienosti onnistui ensikertalaiselta muotoiltu ja strassein koristeltu otsapanta sekä alaturparemmi. Lisääkin valjaskurssia minulta kyseltiin, joten päätin tehdä siitä oman esitteen. Tänne ei ilmeisesti voi laittaa kokonaista word-tiedostoa, mutta jos jotakuta tuo esite kiinnostaa, niin sen voi tilata minulta sähköpostitse osoitteesta info@sarania.net
Viikon haastavin työtehtävä oli ehdottomasti yksi satula. Toppasin sen ensimmäisen kerran jo kesällä. Jäi jo silloin sellainen tunne, että tämä varmaan menee uusiksi. Niinhän se sitten meni. Satulan omistaja toi satulan minulle kotiin ja laitoin sen uusiksi täällä. Sitten vielä menin tallille ja satula sovitettiin ja koeratsastettiin. Satula ohjasi ratsastajaa hieman etukenoon, joten vielä tehtiin muutoksia toppauksiin: enemmän villaa eteen ja hieman vähemmän taakse. Lopuksi omistaja koeratsasti satulan taas, ja tällä kertaa se todettiin paremmin sopivaksi myös selästä käsin, joten se jätettiin nyt sellaiseksi. Pyysin vielä omistajaa tarkkailemaan, jääkö satulaan tasaiset hikijäljet ja sain raportin ensimmäisen pidemmän maastolenkin jälkeen, että tasaiset jäljet oli satulaan jäänyt :)
Johan tässä tekstiä tulikin. Vieläkin olisi läpi käymättä Ypäjän lähijaksolla kuvattu videomateriaali erilaisten apuohjien käytöstä. Mutta vieläkään en taida käydä niiden kimppuun. Huomenna on vuorossa edustustehtäviä maaseutunuorten ja MTK:n nimissä ja sen jälkeen vielä Iltalento Kiteelle -tapahtumassa oman firman edustajana. Telttapaikka löytyy Kiteen torin laidalta huomenna perjantaina klo 16-21. Tervetuloa moikkaamaan kaikki kynnelle kykenevät! :)
Väärinhän mie olin niitä tavaroita laittanut sinne Dream PetStoreen ja sen johdosta niitä mun tuotteita ei voinut ostaa sieltä ollenkaan. Onneksi huomasin itse ja sain apua kauppiastuesta. Nyt on tuotteet lisätty oikein, ja nyt odotellaan ensimmäistä tilausta. En minä suurta ryntäystä odota tuotakaan kautta, mutta olisihan se nyt kiva, jos edes jotain menisi kaupaksi. Jos ei puoleen vuoteen mene mitään kaupaksi, niin sitten siellä mukana oleminen muuttuu maksulliseksi, ja siihen mulla ei nyt ole varaaa, eli toivotaan toivotaan nyt niitä tilauksia. Edes yhtä.
Yritysneuvojat on taas jaelleet ohjeitaan, ja olen taas päästäni pyörällä, kun he näkevät tämän yrityksen niin eri tavalla kuin minä itse. He haluaisivat kohti teollisempaa ja järjestelmällisempää tuotantoa; sarjatuotantoa, kun taas minä haluaisin pitää kiinni "aidosta" käsityöstä ja tehdä mieluiten aina erilaisia ja uniikkeja tuotteita ja nimenomaan mittatilauksena :/ Tänään nousi keskusteluun myös yritykseni nimi Sarania. Minulle ehdotettiin tuon nimen vaihtamista johonkin parempaan. Sellaiseen, joka kuvaisi yritykseni toimintaa. Hieman olen vielä vastahakoinen tälle ehdotukselle, mutta ymmärrän kyllä perustelut. Mutta mikä se parempi ja kuvaavampi nimi sitten olisi, Rääkkylän nahkapaja, Niinan valjasverstas vai mikä..? Saraniassa on mielestäni hyvää se, että se on helppo ulkomaalaistenkin sanoa eikä se varsinaisesti tarkoita yhtään mitään. Jos taas laittaisin jonkun englanninkielisen nimen, niin se on hankala Suomalaisten sanoa ja muistaa. Ja mikä sitten olisi sellainen nimi, mikä kuvaisi kaikkia seuraavia osa-alueita: koirien ja kissojen varusteet, hevosten varusteet, alpakoiden ja lehmien varusteet, satuloiden toppaus, nahkavarusteiden huolto ja korjaus ja sitten vielä ne ihmisten vyöt..? Ja pariaatteessa tämähän on yleistoimiala-yritys, jonka nimen alla saisi harjoittaa mitä tahansa Suomessa laillista liiketoimintaa... Siinäkin mielessä Sarania ei rajoita toimintoja pelkästään nahkatuotteisiin, jos vaikka joskus pääsisin tekemään hevostilojen lomituksia, ruokintasuunnitelmia tai jotakin ihan muuta joltakin ihan muulta alalta.
Tämän päivän suurin uutinen oli ehkäpä se, että keväällä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoille toteuttamani "miesvaljaat" olivat olleet mukana näytillä Pariisin muotiviikoilla :o Lisää tästä kuvien kera Saranian Facebook-sivulla ;)
Ihan oikeita töitäkin olen tietokonehommien ja paperinpyörittelyn ohella saanut tehtyä. Valmistunut on mm. koiran valjaat, kaulapanta, pari talutushihnaa, nahkavyö ja sokerina pohjalla tai ehkä pikemminkin karkkina kakun päällä alpakkapäitset ja -valjaat :) Tuli taas todettua, että kun väsyneenä tekee, niin vahinkoja sattuu. Ei mitään pahoja, mutta kun ei ajatus kulje kunnolla, niin täti toheltaa täällä välillä enemmän kuin laki sallii. Ohjelmassa ollut siis purkamista ja uudelleen ompelua ja nahkapalojen haaskausta, kun leikkelee piuhoja poikki ihan vääristä kohdista.
Viime viikonloppuna minulla oli myös kotona yksi valjasoppilas. Yritettiin silloin alkusyksystä järjestää Joensuuhun 1-päiväistä valjastyökurssia, mutta kiinnostuneita ei ollut tarpeeksi. Niinpä otin yhden halukkaan oppilaan tänne kotiverstaalle. Hienosti onnistui ensikertalaiselta muotoiltu ja strassein koristeltu otsapanta sekä alaturparemmi. Lisääkin valjaskurssia minulta kyseltiin, joten päätin tehdä siitä oman esitteen. Tänne ei ilmeisesti voi laittaa kokonaista word-tiedostoa, mutta jos jotakuta tuo esite kiinnostaa, niin sen voi tilata minulta sähköpostitse osoitteesta info@sarania.net
Viikon haastavin työtehtävä oli ehdottomasti yksi satula. Toppasin sen ensimmäisen kerran jo kesällä. Jäi jo silloin sellainen tunne, että tämä varmaan menee uusiksi. Niinhän se sitten meni. Satulan omistaja toi satulan minulle kotiin ja laitoin sen uusiksi täällä. Sitten vielä menin tallille ja satula sovitettiin ja koeratsastettiin. Satula ohjasi ratsastajaa hieman etukenoon, joten vielä tehtiin muutoksia toppauksiin: enemmän villaa eteen ja hieman vähemmän taakse. Lopuksi omistaja koeratsasti satulan taas, ja tällä kertaa se todettiin paremmin sopivaksi myös selästä käsin, joten se jätettiin nyt sellaiseksi. Pyysin vielä omistajaa tarkkailemaan, jääkö satulaan tasaiset hikijäljet ja sain raportin ensimmäisen pidemmän maastolenkin jälkeen, että tasaiset jäljet oli satulaan jäänyt :)
Johan tässä tekstiä tulikin. Vieläkin olisi läpi käymättä Ypäjän lähijaksolla kuvattu videomateriaali erilaisten apuohjien käytöstä. Mutta vieläkään en taida käydä niiden kimppuun. Huomenna on vuorossa edustustehtäviä maaseutunuorten ja MTK:n nimissä ja sen jälkeen vielä Iltalento Kiteelle -tapahtumassa oman firman edustajana. Telttapaikka löytyy Kiteen torin laidalta huomenna perjantaina klo 16-21. Tervetuloa moikkaamaan kaikki kynnelle kykenevät! :)
torstai 25. syyskuuta 2014
Valjassepän blogi, osa 4 - blaaaaah
Viimeiset kolme päivää on mennyt tiiviisti Dream PetStoren parissa. Tein ensin tuotteista tuotekortit Power Pointilla; tai siis eihän mulla sitä oikeaa PP:tä ole, vaan tein ne Open Officen ilmaisohjelmalla nimeltä Impress. Mietin valmiiksi tuotekuvaukset kaikkine vaihtoehtoineen: koko, nahan väri, pehmusteen väri, ompelulangan väri, mahdolliset koristeet ja hinta. Siinä saikin näppärästi tiistaipäivän menemään, ja vielä osan keskiviikostakin.
Keskiviikkona aloin lisäillä tuotteita nettikauppaan. Eikä sekään ihan ongelmitta sujunut, kun piti saada tehtyä sellaisia tuotteita, missä hinta vaihtelee koon tai tuotteen sisällön mukaan. Mutta onneksi on asiakaspalvelu. Uusiksihan ne minun hinnat menivät vielä siinä vaiheessa. Niihinhän pitikin jo tässä vaiheessa sisällyttää myös postikulut, ja tietysti Dream PetStoren ottama myyntiprovisio. Jännityksellä odotan, meneekö tuota kautta mitään kaupaksi, kun hinnat on vielä kovemmat kuin suoraan minulta ostettuna...
Siellä olisi nyt siis tarjolla tilauksesta tehtäviä koirien kaulapantoja ja talutushihnoja, ja hevosille suitsia, nahkariimuja, ketjunaruja, ohjia ja jalustinhihnoja. Laitoin kokeeksi myös muutamia noita varastossa olevia uniikkeja yksittäiskappaleita, on esim. yksi erikoisempi nahkariimu sekä koirien kaulapantoja. Saatan laittaa vielä lisääkin, mutta nyt kyllä pää tuuletuksen tarpeessa, kun on koko päivän istunut tietokoneella. Eli koiran kanssa lenkille, mars!
Ainiin, sain tänään sähköpostia kodittomien koirien ystävien jouluhuutokauppaa koskien. No tottahan minä tuollaiseen lähden mukaan; eli huudettavaksi tulossa myös pari Saranian lahjoittamaan kaulapantaa kodittomien koirien hyväksi :)
Keskiviikkona aloin lisäillä tuotteita nettikauppaan. Eikä sekään ihan ongelmitta sujunut, kun piti saada tehtyä sellaisia tuotteita, missä hinta vaihtelee koon tai tuotteen sisällön mukaan. Mutta onneksi on asiakaspalvelu. Uusiksihan ne minun hinnat menivät vielä siinä vaiheessa. Niihinhän pitikin jo tässä vaiheessa sisällyttää myös postikulut, ja tietysti Dream PetStoren ottama myyntiprovisio. Jännityksellä odotan, meneekö tuota kautta mitään kaupaksi, kun hinnat on vielä kovemmat kuin suoraan minulta ostettuna...
Siellä olisi nyt siis tarjolla tilauksesta tehtäviä koirien kaulapantoja ja talutushihnoja, ja hevosille suitsia, nahkariimuja, ketjunaruja, ohjia ja jalustinhihnoja. Laitoin kokeeksi myös muutamia noita varastossa olevia uniikkeja yksittäiskappaleita, on esim. yksi erikoisempi nahkariimu sekä koirien kaulapantoja. Saatan laittaa vielä lisääkin, mutta nyt kyllä pää tuuletuksen tarpeessa, kun on koko päivän istunut tietokoneella. Eli koiran kanssa lenkille, mars!
Ainiin, sain tänään sähköpostia kodittomien koirien ystävien jouluhuutokauppaa koskien. No tottahan minä tuollaiseen lähden mukaan; eli huudettavaksi tulossa myös pari Saranian lahjoittamaan kaulapantaa kodittomien koirien hyväksi :)
maanantai 22. syyskuuta 2014
Valjassepän blogi, osa 3 - pää pyörällä
Viime yönä vietettiin unetonta yötä. Tänään lähtee viimeiselle matkalleen yksi tärkeä hevonen. Mutta ymmärrän kyllä omistajien pätöksen, kaikkensa ovat varmasti tehneet hevosen paranemisen eteen jo vuosien ajan, eikä tilanne ole siitä juuri muuttunut, seilannut vain edestakaisin paremmasta huonompaan, parempaan ja taas huonompaan. Harmittaa kyllä; kunnossa ollessaan tällä olisi ollut kykyjä varmasti kansallisten luokkien kärkikahinoihin asti. Parhaat viedään aina ensin, ja aina liian aikaisin. Rest in peace, hulmuharja <3
Toinen asia, mikä viime yönä valvotti, oli tuotteistaminen. Olen ollut mukana paikallisen kehitysyhtiön ylläpitämässä tekstiilialan verkostossa, vaikka nahkajuttuja teenkin. Olen saanut sieltä apua, neuvoja, vinkkejä ja todellakin tarpeeseen tullutta perseelle potkintaa yritysasioihin liittyen. Eilen sain taas puhelun yhdeltä "perseellepotkijalta" =D Ja nyt olen täällä ihan äimän käkenä :o Tai tähän aamuun osuvampi sanonta voisi olla "pihalla kuin lumiukko", meillä ei vielä lunta ole, mutta räntää sataa parhaillaankin, ja muutaman kilometrin päässä on maa valkeana.
Ehkä isoin eiliseltä mieleen jäänyt asia oli tuotteistaminen. Nythän Saranialta saa periaatteessa ihan mitä vaan ihan missä koossa vaan. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Asiantuntijan mukaan tämä aiheuttaa asiakkaille kauheaa päänvaivaa, koska he eivät osaa päättää, mitä haluaisivat, vaihtoehtoja on liikaa. Sitten kukaan ei tilaa mitään. Tuotevalikoimaa pitäisi rajoittaa reilusti, ja valita tuotantoon vain muutama valmiiksi suunniteltu tuote, jota saisi tietyn värisenä ja tietyn kokoisena. Ja that's it. Näitä valmiita tuotesarjoja pitäisi sitten tarjota jälleenmyyntiin kivijalkamyymälöihin. Asiakas haluaa ostaa tuoteen, ei tavaraa. Eli minun tavarat pitää tuotteistaa, ja tuotteen takana pitää olla tarina.
Muttamuttamuttamuttakun minusta juuri kaikkien niiden ihanien erilaisten tuotteiden tekeminen on parasta tässä työssä. Mutta totta on, että ei se ole ainakan tähän asti lyönyt leiville yhtään, joten pakkohan tässä on jotain muuta kokeilla. Tein viime viikolla sopimuksen Dream Pet Store -nettikauppaan. Viime yönä yritin keksiä mitä tuotteita sinne laittaisin tarjolle. Selvää on, että kaikkea ei voi laittaa, muuten tulee aivan liian monimutkaista. Muutama "helppo" tuote on jo mietittynä, jalustinhihnat ja koirien talutushihnat nyt ainakin. Sitten jotain suitsia ja koirien kaulapantoja, mutta mitä malleja niistä? Kuten ylempänä totesin, niin vaihtoehtoja ja erilaisia yhdistelmiä on niin paljon, että en osaa itsekään päättää :/
Jos aloitetaan vaikka niistä koirien kaulapannoista. En tiedä mistä aloittaisin... Jos aloitetaan vaikka nahan väristä. Valjasnahkaa löytyy minunkin varastosta ainakin kahdeksaa eri väriä. Jos laitan tarjolle kaikki nuo värivaihtoehdot, niin sittenhän minun pitää sitoutua pitämään niitä kaikkia aina varastossa siltä varalta, että joku sattuu tilaamaan juuri sen tietyn värisen kaulapannan. Sama koskee solkia, joita on varastossa tällä hetkellä arviolta toistakymmentä erilaista mallia, niittejä ja strasseja yli pariakymmentä eri mallia, ompelulankoja kahdeksaa eri väriä ja niin edelleen. Verhoilunahkojen kohdalla tilanne on vielä hankalampi, niitä kun on vuosien saatossa kertynyt varastoon eri kokoisia palasia vaikka miten monessa värissä. Niistä saisi ihan hyvin tehtyä pehmusteita joihinkin yksittäisiin ja tietynkokoisiin kaulapantoihin, mutta kauhean isoihin tai kauhean moneen pantaan niistä ei riitä. Eli niitä ei voi laittaa tarjolle ollenkaan. Jäljelle jää nuo viime vuonna tilatut isot vuodat, joita minulla on muutamaa perusväriä, ja joita saa tilattua lisää samassa värissä, mustaa, ruskeaa ja kermanvaaleaa. Miksi tuo kuulostaa minusta tylsältä..? Pienempinä paloina löytyisi punaista, violettia, turkoosia, vaaleanruskeaa, harmaata, vihreää ja vaikka mitä ihania sävyjä, jopa kultaista! Mutta ei niitä voi laittaa tarjolle, koska niitä ei riitä kaikille.
Sitten pitäisi miettiä, mitä malleja tarjotaan. Yksinkertainen solkipanta, pehmustettu solkipanta, puolikuristava ketjupanta, mitä vielä..? Minkä levyisenä ja pituisena mitäkin mallia? Laitetaanko jotain koristeita, ja jos laitetaan, niin mitä ja mihin malliin? Ja hinnoittelu se vasta vaikeaa onkin, siis että sen saisi toimivaksi nettikaupan kannalta. 30cm ja 70cm pitkää pehmustettua kaulapantaa ei voi myydä samana tuotteena samalla hinnalla, vaikka ne periaatteessa olisivatkin sama tuote, koska toisen tekemiseen menee monta tuntia enemmän työaikaa.
Melkein sama homma suitsien kanssa. Pitääkö minun päättää asiakkaan puolesta, minkälaiset suitset hän haluaa hevoselleen? Kaikkea ei voi näistäkään laittaa tarjolle. Mihin malliin laitetaan kaksiosainen niskahihna, mihin pehmustettu niskahihna, laitetaanko johonkin muotoiltu niskahihna? Entä irroitettava ja molemmin puolin säädettävä leukahihna? Poskihihnat suitsikoukuilla, 1-puoleisilla soljilla, 2-puoleisilla soljilla vai pikalukoilla? Otsapanta pehmusteella vai ilman, koristeltuna vai ilman? Entä minkälainen turparemmi? Englantilainen turparemmi pehmusteella - vai liman? Pitääkö olla kiinnike alaturparemmille, jolloin siitä tuleekin Aachen-turparemmi? Tehdäänkö turparemmiin profilointi? Niin ja sitten on vielä hannoverilainen turparemmi, senkin voi tehdä pehmusteella tai ilman.
Ja mitenkäs suitsien mitoitus sitten? Sellaista kokoa ei ole olemassakaan kuin "normi full". Joka merkillä on omat kokonsa, ainut, mikä menee samalla tavalla on se, että kaikilla merkeillä koot menevät järjestyksessä pony-cob-full. Olen tässä vuosien varrella niin monet suitset tehnyt mittojen mukaan, että voin sanoa, että aika hankala on sellaista mitoitusta keksiä, että se sopisi päähän kuin päähän. Otsapantojen mitoissa on esim. suomenhevosillakin heittoa monta senttiä, kuolain-kuolain -mitassa parhaimmillaan toistakymmentä senttiä, leukahihnasta puhumattakaan. Ja toisilla on pitkä, mutta leveä turpa, toisilla taas lyhyt ja kapea. No pyydänkö sitten asiakasta ilmoittamaan hevosensa mitat jossakin lisätietoja -kohdassa, se olisi tietysti yksi vaihtoehto. Käsin ommellut suitset tulevat joka tapauksessa niin kalliiksi, että mielestäni siihen hintaan niiden pitäisi sitten olla hevoselle varmasti sopivat.
Minua suoraan sanoen pelottaa, että teen tuotteistamisen ihan päin mäntyä, ja tuotteistani tulee tavallisen näköisiä, joita mahtuu tusinan verran kymmeneen :/ Toivottavasti niin ei käy, ja vaikka noita "tusinatuotteita" olisikin myynnissä nettikaupan tai jonkun jälleenmyyjän kautta, niin toivon silti, että asiakkaat tilaisivat sitten suoraan minulta välillä jotain erikoisempaa, kuitenkin varastot on täällä laajemmat, mitä verkkokauppa antaa ymmärtää ;)
Toinen asia, mikä viime yönä valvotti, oli tuotteistaminen. Olen ollut mukana paikallisen kehitysyhtiön ylläpitämässä tekstiilialan verkostossa, vaikka nahkajuttuja teenkin. Olen saanut sieltä apua, neuvoja, vinkkejä ja todellakin tarpeeseen tullutta perseelle potkintaa yritysasioihin liittyen. Eilen sain taas puhelun yhdeltä "perseellepotkijalta" =D Ja nyt olen täällä ihan äimän käkenä :o Tai tähän aamuun osuvampi sanonta voisi olla "pihalla kuin lumiukko", meillä ei vielä lunta ole, mutta räntää sataa parhaillaankin, ja muutaman kilometrin päässä on maa valkeana.
Ehkä isoin eiliseltä mieleen jäänyt asia oli tuotteistaminen. Nythän Saranialta saa periaatteessa ihan mitä vaan ihan missä koossa vaan. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Asiantuntijan mukaan tämä aiheuttaa asiakkaille kauheaa päänvaivaa, koska he eivät osaa päättää, mitä haluaisivat, vaihtoehtoja on liikaa. Sitten kukaan ei tilaa mitään. Tuotevalikoimaa pitäisi rajoittaa reilusti, ja valita tuotantoon vain muutama valmiiksi suunniteltu tuote, jota saisi tietyn värisenä ja tietyn kokoisena. Ja that's it. Näitä valmiita tuotesarjoja pitäisi sitten tarjota jälleenmyyntiin kivijalkamyymälöihin. Asiakas haluaa ostaa tuoteen, ei tavaraa. Eli minun tavarat pitää tuotteistaa, ja tuotteen takana pitää olla tarina.
Muttamuttamuttamuttakun minusta juuri kaikkien niiden ihanien erilaisten tuotteiden tekeminen on parasta tässä työssä. Mutta totta on, että ei se ole ainakan tähän asti lyönyt leiville yhtään, joten pakkohan tässä on jotain muuta kokeilla. Tein viime viikolla sopimuksen Dream Pet Store -nettikauppaan. Viime yönä yritin keksiä mitä tuotteita sinne laittaisin tarjolle. Selvää on, että kaikkea ei voi laittaa, muuten tulee aivan liian monimutkaista. Muutama "helppo" tuote on jo mietittynä, jalustinhihnat ja koirien talutushihnat nyt ainakin. Sitten jotain suitsia ja koirien kaulapantoja, mutta mitä malleja niistä? Kuten ylempänä totesin, niin vaihtoehtoja ja erilaisia yhdistelmiä on niin paljon, että en osaa itsekään päättää :/
Jos aloitetaan vaikka niistä koirien kaulapannoista. En tiedä mistä aloittaisin... Jos aloitetaan vaikka nahan väristä. Valjasnahkaa löytyy minunkin varastosta ainakin kahdeksaa eri väriä. Jos laitan tarjolle kaikki nuo värivaihtoehdot, niin sittenhän minun pitää sitoutua pitämään niitä kaikkia aina varastossa siltä varalta, että joku sattuu tilaamaan juuri sen tietyn värisen kaulapannan. Sama koskee solkia, joita on varastossa tällä hetkellä arviolta toistakymmentä erilaista mallia, niittejä ja strasseja yli pariakymmentä eri mallia, ompelulankoja kahdeksaa eri väriä ja niin edelleen. Verhoilunahkojen kohdalla tilanne on vielä hankalampi, niitä kun on vuosien saatossa kertynyt varastoon eri kokoisia palasia vaikka miten monessa värissä. Niistä saisi ihan hyvin tehtyä pehmusteita joihinkin yksittäisiin ja tietynkokoisiin kaulapantoihin, mutta kauhean isoihin tai kauhean moneen pantaan niistä ei riitä. Eli niitä ei voi laittaa tarjolle ollenkaan. Jäljelle jää nuo viime vuonna tilatut isot vuodat, joita minulla on muutamaa perusväriä, ja joita saa tilattua lisää samassa värissä, mustaa, ruskeaa ja kermanvaaleaa. Miksi tuo kuulostaa minusta tylsältä..? Pienempinä paloina löytyisi punaista, violettia, turkoosia, vaaleanruskeaa, harmaata, vihreää ja vaikka mitä ihania sävyjä, jopa kultaista! Mutta ei niitä voi laittaa tarjolle, koska niitä ei riitä kaikille.
Sitten pitäisi miettiä, mitä malleja tarjotaan. Yksinkertainen solkipanta, pehmustettu solkipanta, puolikuristava ketjupanta, mitä vielä..? Minkä levyisenä ja pituisena mitäkin mallia? Laitetaanko jotain koristeita, ja jos laitetaan, niin mitä ja mihin malliin? Ja hinnoittelu se vasta vaikeaa onkin, siis että sen saisi toimivaksi nettikaupan kannalta. 30cm ja 70cm pitkää pehmustettua kaulapantaa ei voi myydä samana tuotteena samalla hinnalla, vaikka ne periaatteessa olisivatkin sama tuote, koska toisen tekemiseen menee monta tuntia enemmän työaikaa.
Melkein sama homma suitsien kanssa. Pitääkö minun päättää asiakkaan puolesta, minkälaiset suitset hän haluaa hevoselleen? Kaikkea ei voi näistäkään laittaa tarjolle. Mihin malliin laitetaan kaksiosainen niskahihna, mihin pehmustettu niskahihna, laitetaanko johonkin muotoiltu niskahihna? Entä irroitettava ja molemmin puolin säädettävä leukahihna? Poskihihnat suitsikoukuilla, 1-puoleisilla soljilla, 2-puoleisilla soljilla vai pikalukoilla? Otsapanta pehmusteella vai ilman, koristeltuna vai ilman? Entä minkälainen turparemmi? Englantilainen turparemmi pehmusteella - vai liman? Pitääkö olla kiinnike alaturparemmille, jolloin siitä tuleekin Aachen-turparemmi? Tehdäänkö turparemmiin profilointi? Niin ja sitten on vielä hannoverilainen turparemmi, senkin voi tehdä pehmusteella tai ilman.
Ja mitenkäs suitsien mitoitus sitten? Sellaista kokoa ei ole olemassakaan kuin "normi full". Joka merkillä on omat kokonsa, ainut, mikä menee samalla tavalla on se, että kaikilla merkeillä koot menevät järjestyksessä pony-cob-full. Olen tässä vuosien varrella niin monet suitset tehnyt mittojen mukaan, että voin sanoa, että aika hankala on sellaista mitoitusta keksiä, että se sopisi päähän kuin päähän. Otsapantojen mitoissa on esim. suomenhevosillakin heittoa monta senttiä, kuolain-kuolain -mitassa parhaimmillaan toistakymmentä senttiä, leukahihnasta puhumattakaan. Ja toisilla on pitkä, mutta leveä turpa, toisilla taas lyhyt ja kapea. No pyydänkö sitten asiakasta ilmoittamaan hevosensa mitat jossakin lisätietoja -kohdassa, se olisi tietysti yksi vaihtoehto. Käsin ommellut suitset tulevat joka tapauksessa niin kalliiksi, että mielestäni siihen hintaan niiden pitäisi sitten olla hevoselle varmasti sopivat.
Minua suoraan sanoen pelottaa, että teen tuotteistamisen ihan päin mäntyä, ja tuotteistani tulee tavallisen näköisiä, joita mahtuu tusinan verran kymmeneen :/ Toivottavasti niin ei käy, ja vaikka noita "tusinatuotteita" olisikin myynnissä nettikaupan tai jonkun jälleenmyyjän kautta, niin toivon silti, että asiakkaat tilaisivat sitten suoraan minulta välillä jotain erikoisempaa, kuitenkin varastot on täällä laajemmat, mitä verkkokauppa antaa ymmärtää ;)
Valjassepän blogi, osa 2.
Nyt kun on päästy bloggailun makuun, niin jatketaanpa heti samantien seuraavaan osaan. Seuraa asiaa asian vierestä...
Ensimmäinen lähijakso oli siis viime viikolla. Mukavaa oli käydä Ypäjällä pitkästä aikaa. Jos en asuisi täällä idässä, niin haluaisin nimenomaan asua jossain Ypäjän seudulla; Tammela-Forssa-Jokioinen-Ypäjä -akselilla. Sinne on aina yhtä ihanaa mennä, vaikka matkaa kertyykin 500km suuntaansa. Mutta mikäpä on ajellessa, kun on alla on toimiva (siis useimmiten toimiva, mitä nyt pienistä sähkövioista silloin tällöin) ja mieleinen auto ja voi matkan varrella poiketa ties missä =D
Tällä kerralla poikkesin katsomassa paria kasvattiani, jotka sijaitsevat sopivasti melkein reitin varrella; toinen Lahden vieressä ja toinen Hämeenlinnan vieressä. Komeita ja kilttejä olivat molemmat pojat edelleen; on kyllä ollut onnea matkassa, kun ovat niin hyville omistajille päätyneet. Toisen kasvatin luona törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä aika erikoisiin ajovaljaisiin. Ne oli tehty solukumista ja muovinarusta ja osat oli yhdistetty toisiinsa nippusiteillä :o Olivat ilmeisesti saksalaista alkuperää, ja kuulemma ihan sallitut jopa valjakkokisoissa :o :o :o Harmi, kun en huomannut ottaa kuvaa. Täytynee joskus yrittää etsiä netistä. Mutta tällä lailla muutamalla pysähdyksellä saa tuohon matkaan kulumaan hyvinkin, öööö...., 11 tuntia..? Paluumatka menikin sitten vähän sujuvammin; välietappeina kauppakeskus Veturi Kouvolassa ja Rajamarket Imatralla. Voi härreguud, mikä tavarataivas tuo jälkimmäinen oli; löytyy kyllä krääsää laidasta laitaan, kaikkea autonrenkaista ja erilaisista työkaluista vaatteisiin ja kenkiin, saippuoista ja tiskiaineista pakastelihoihin. Herkkuja, kahvia ja teetä oli valtavat valikoimat, eikä ollut mitään ihan normisettiä, mitä kaikki Prismat ja Citymarketit myy. Ja mikä ihmetytti kaikista eniten, niin mikä määrä siellä oli oliiviöljyä!?! :o Sellaista olettaisi löytävänsä ehkä jostain Roomalaisesta erikoisliikkeestä, mutta että Imatralta..? =D
Noniin, jospa sitten mentäisiin takaisin asiaan. Suurin muutos Ypäjällä niihin minun opiskelu- tai työaikoihin nähden oli se, että Hevosopistolle oli hankittu kauheat isot sähköiset portit, jotka sulkeutuvat joka ilta automaattisesti klo 22.00. Niin ja se, että katuvaloja ei poltettu opiston "eri päiden" välisellä alueella; mukavaa oli yrittää löytää pilkkopimeässä iltalenkiltä takaisin oikeaan osoitteeseen. Mutta onneksi oli tuttu tie. Ja kylläpä oli turvallista nukkua siellä "telkien takana", mutta kyllähän se vähän vapauden rajoittamiselta silti tuntui...
Valjasverstas sentään oli melkein entisellään. Uusia härveleitä sinne oli hankittu, joku toooosiiii iiiiisoooo ohennushärveli ainakin. Ei sellaista meidän aikana (2004-2005) ollut. Ja tulipa todettua, että olispa kiva, jos olis kotonakin tuollaiset tilat... Tästä aiheesta tulee niin paljon tekstiä, että jätetäänpä se toiseen kertaan.
Perinteinen kaikille avoin valjaskerhokin oli siirtynyt tiistai-iltaan (meidän aikaan se oli keskiviikkoisin) ja saanut lisäaikaa, mikä on kyllä pelkästään hyvä juttu :) Askartelin loppuun oppitunnilla aloittamani tunnelileiffin ja harjoittelin kymmenen vuoden tauon jälkeen koneella ompelua. Ei meidän aikana ommeltu koneella kuin pieni pätkä johonkin potkuremmiin, ja muuten kaikki tehtiin täysin käsityönä. Mutta hyvinhän tuo sujui; ompelin pehmusteen asiakkaan tilaamaan "lehmännostovyöhön".
Innostuin sitten koneella ompelusta siinä määrin, että päätin vielä tekaista koulusatulavyön, johon voisin ommella pehmusteen koneella. Alla lopputulos. Muut (tärkeät) kohdat ommeltu edelleen käsin, mutta pehmuste ommeltu koneella; säästää muuten työaikaa useamman tunnin! Tämä ajan säästö näkyy tietysti suoraan tuotteen hinnassakin, mikä lienee hyvä juttu asiakkaidenkin mielestä. Nyt onkin haaveissa ihan oma ompelukone, jolla voisi tehdä osan ompeleista joihinkin töihin. Yksi on jo kiikarissa, katsotaan, kuinka sen kanssa käy ;)
Ensimmäinen lähijakso oli siis viime viikolla. Mukavaa oli käydä Ypäjällä pitkästä aikaa. Jos en asuisi täällä idässä, niin haluaisin nimenomaan asua jossain Ypäjän seudulla; Tammela-Forssa-Jokioinen-Ypäjä -akselilla. Sinne on aina yhtä ihanaa mennä, vaikka matkaa kertyykin 500km suuntaansa. Mutta mikäpä on ajellessa, kun on alla on toimiva (siis useimmiten toimiva, mitä nyt pienistä sähkövioista silloin tällöin) ja mieleinen auto ja voi matkan varrella poiketa ties missä =D
Tällä kerralla poikkesin katsomassa paria kasvattiani, jotka sijaitsevat sopivasti melkein reitin varrella; toinen Lahden vieressä ja toinen Hämeenlinnan vieressä. Komeita ja kilttejä olivat molemmat pojat edelleen; on kyllä ollut onnea matkassa, kun ovat niin hyville omistajille päätyneet. Toisen kasvatin luona törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä aika erikoisiin ajovaljaisiin. Ne oli tehty solukumista ja muovinarusta ja osat oli yhdistetty toisiinsa nippusiteillä :o Olivat ilmeisesti saksalaista alkuperää, ja kuulemma ihan sallitut jopa valjakkokisoissa :o :o :o Harmi, kun en huomannut ottaa kuvaa. Täytynee joskus yrittää etsiä netistä. Mutta tällä lailla muutamalla pysähdyksellä saa tuohon matkaan kulumaan hyvinkin, öööö...., 11 tuntia..? Paluumatka menikin sitten vähän sujuvammin; välietappeina kauppakeskus Veturi Kouvolassa ja Rajamarket Imatralla. Voi härreguud, mikä tavarataivas tuo jälkimmäinen oli; löytyy kyllä krääsää laidasta laitaan, kaikkea autonrenkaista ja erilaisista työkaluista vaatteisiin ja kenkiin, saippuoista ja tiskiaineista pakastelihoihin. Herkkuja, kahvia ja teetä oli valtavat valikoimat, eikä ollut mitään ihan normisettiä, mitä kaikki Prismat ja Citymarketit myy. Ja mikä ihmetytti kaikista eniten, niin mikä määrä siellä oli oliiviöljyä!?! :o Sellaista olettaisi löytävänsä ehkä jostain Roomalaisesta erikoisliikkeestä, mutta että Imatralta..? =D
Noniin, jospa sitten mentäisiin takaisin asiaan. Suurin muutos Ypäjällä niihin minun opiskelu- tai työaikoihin nähden oli se, että Hevosopistolle oli hankittu kauheat isot sähköiset portit, jotka sulkeutuvat joka ilta automaattisesti klo 22.00. Niin ja se, että katuvaloja ei poltettu opiston "eri päiden" välisellä alueella; mukavaa oli yrittää löytää pilkkopimeässä iltalenkiltä takaisin oikeaan osoitteeseen. Mutta onneksi oli tuttu tie. Ja kylläpä oli turvallista nukkua siellä "telkien takana", mutta kyllähän se vähän vapauden rajoittamiselta silti tuntui...
Valjasverstas sentään oli melkein entisellään. Uusia härveleitä sinne oli hankittu, joku toooosiiii iiiiisoooo ohennushärveli ainakin. Ei sellaista meidän aikana (2004-2005) ollut. Ja tulipa todettua, että olispa kiva, jos olis kotonakin tuollaiset tilat... Tästä aiheesta tulee niin paljon tekstiä, että jätetäänpä se toiseen kertaan.
Perinteinen kaikille avoin valjaskerhokin oli siirtynyt tiistai-iltaan (meidän aikaan se oli keskiviikkoisin) ja saanut lisäaikaa, mikä on kyllä pelkästään hyvä juttu :) Askartelin loppuun oppitunnilla aloittamani tunnelileiffin ja harjoittelin kymmenen vuoden tauon jälkeen koneella ompelua. Ei meidän aikana ommeltu koneella kuin pieni pätkä johonkin potkuremmiin, ja muuten kaikki tehtiin täysin käsityönä. Mutta hyvinhän tuo sujui; ompelin pehmusteen asiakkaan tilaamaan "lehmännostovyöhön".
Innostuin sitten koneella ompelusta siinä määrin, että päätin vielä tekaista koulusatulavyön, johon voisin ommella pehmusteen koneella. Alla lopputulos. Muut (tärkeät) kohdat ommeltu edelleen käsin, mutta pehmuste ommeltu koneella; säästää muuten työaikaa useamman tunnin! Tämä ajan säästö näkyy tietysti suoraan tuotteen hinnassakin, mikä lienee hyvä juttu asiakkaidenkin mielestä. Nyt onkin haaveissa ihan oma ompelukone, jolla voisi tehdä osan ompeleista joihinkin töihin. Yksi on jo kiikarissa, katsotaan, kuinka sen kanssa käy ;)
Valjassepän blogi, osa 1.
Aloitin viime viikolla jälleen opinnot Ypäjän Hevosopistolla. Opiskelen taas lisää valjasseppäilyä, tällä kertaa hevostenvalmentajan ammattitutkinnon alla. Toiveena kehittää ja syventää omaa ammattitaitoa ja sitä myötä edesauttaa ja parantaa oman yritykseni toimintaedellytyksiä. Tällä hetkellä firmalla ei kovin häävisti mene, mutta jospa se tästä nyt lähtisi nousuun! :)
Ensimmäisellä lähijaksolla käytiin aluksi läpi, mitä tuleman pitää. Hevostenvalmentajan ammattitutkinto koostuu kolmesta isommasta osa-alueesta, joiden alta löytyy sitten pienempiä asiakokonaisuuksia. Yksi noista kolmesta isosta on hevosten hyvinvoinnista huolehtimisen, joka pitää sisällään esim. ruokintaa, kavioiden hoitoa, hevosen hyvinvoinnista huolehtimista, sairauksien tunnistamista ja hoitoa, tallirakennuksen suunnittelua ynnä kaikkea muuta mukavaa. Toinen "iso" osa on yritystoiminta, jonka alta löytyy hevosalan yrityksen johtaminen ja kehittäminen, mikä käsittää sellaisia aiheita kuten markkinointi ja liiketoimintasuunnitelma, sekä paljon muuta. Nämä ovat kaikille "HVat" -opiskelijoille yhteiset kokonaisuudet ja sitten se kolmas iso osa määräytyy kunkin oman suuntautumisvaihtoehdon mukaan; minulla se on siis hevosvarusteiden valmistaminen ja korjaaminen.
Tuohon osioon sisältyy varusteiden valmistamistamisen ja korjaamisen ohella myös esim. valjasverstaan suunnittelua. Eniten odotan kuitenkin satulaoppeja, joita ei juurikaan sillä aiemmin käymälläni "hevostenhoitaja/valjasseppälinjalla" opiskeltu. Toki kävin tuostakin yhden lyhytkurssin ruotsalaisen satulasepän johdollla ja olen opetellut sen jälkeen itse lisää, mutta silti odotan innolla satulan sovittamisen, korjaamisen ja toppauksen opettelua pätevien opettajien johdolla ihan pidemmän mittakaavan mukaan :)
Ensimmäisellä lähijaksolla käytiin aluksi läpi, mitä tuleman pitää. Hevostenvalmentajan ammattitutkinto koostuu kolmesta isommasta osa-alueesta, joiden alta löytyy sitten pienempiä asiakokonaisuuksia. Yksi noista kolmesta isosta on hevosten hyvinvoinnista huolehtimisen, joka pitää sisällään esim. ruokintaa, kavioiden hoitoa, hevosen hyvinvoinnista huolehtimista, sairauksien tunnistamista ja hoitoa, tallirakennuksen suunnittelua ynnä kaikkea muuta mukavaa. Toinen "iso" osa on yritystoiminta, jonka alta löytyy hevosalan yrityksen johtaminen ja kehittäminen, mikä käsittää sellaisia aiheita kuten markkinointi ja liiketoimintasuunnitelma, sekä paljon muuta. Nämä ovat kaikille "HVat" -opiskelijoille yhteiset kokonaisuudet ja sitten se kolmas iso osa määräytyy kunkin oman suuntautumisvaihtoehdon mukaan; minulla se on siis hevosvarusteiden valmistaminen ja korjaaminen.
Tuohon osioon sisältyy varusteiden valmistamistamisen ja korjaamisen ohella myös esim. valjasverstaan suunnittelua. Eniten odotan kuitenkin satulaoppeja, joita ei juurikaan sillä aiemmin käymälläni "hevostenhoitaja/valjasseppälinjalla" opiskeltu. Toki kävin tuostakin yhden lyhytkurssin ruotsalaisen satulasepän johdollla ja olen opetellut sen jälkeen itse lisää, mutta silti odotan innolla satulan sovittamisen, korjaamisen ja toppauksen opettelua pätevien opettajien johdolla ihan pidemmän mittakaavan mukaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)