Viimeiset kolme päivää on mennyt tiiviisti Dream PetStoren parissa. Tein ensin tuotteista tuotekortit Power Pointilla; tai siis eihän mulla sitä oikeaa PP:tä ole, vaan tein ne Open Officen ilmaisohjelmalla nimeltä Impress. Mietin valmiiksi tuotekuvaukset kaikkine vaihtoehtoineen: koko, nahan väri, pehmusteen väri, ompelulangan väri, mahdolliset koristeet ja hinta. Siinä saikin näppärästi tiistaipäivän menemään, ja vielä osan keskiviikostakin.
Keskiviikkona aloin lisäillä tuotteita nettikauppaan. Eikä sekään ihan ongelmitta sujunut, kun piti saada tehtyä sellaisia tuotteita, missä hinta vaihtelee koon tai tuotteen sisällön mukaan. Mutta onneksi on asiakaspalvelu. Uusiksihan ne minun hinnat menivät vielä siinä vaiheessa. Niihinhän pitikin jo tässä vaiheessa sisällyttää myös postikulut, ja tietysti Dream PetStoren ottama myyntiprovisio. Jännityksellä odotan, meneekö tuota kautta mitään kaupaksi, kun hinnat on vielä kovemmat kuin suoraan minulta ostettuna...
Siellä olisi nyt siis tarjolla tilauksesta tehtäviä koirien kaulapantoja ja talutushihnoja, ja hevosille suitsia, nahkariimuja, ketjunaruja, ohjia ja jalustinhihnoja. Laitoin kokeeksi myös muutamia noita varastossa olevia uniikkeja yksittäiskappaleita, on esim. yksi erikoisempi nahkariimu sekä koirien kaulapantoja. Saatan laittaa vielä lisääkin, mutta nyt kyllä pää tuuletuksen tarpeessa, kun on koko päivän istunut tietokoneella. Eli koiran kanssa lenkille, mars!
Ainiin, sain tänään sähköpostia kodittomien koirien ystävien jouluhuutokauppaa koskien. No tottahan minä tuollaiseen lähden mukaan; eli huudettavaksi tulossa myös pari Saranian lahjoittamaan kaulapantaa kodittomien koirien hyväksi :)
torstai 25. syyskuuta 2014
maanantai 22. syyskuuta 2014
Valjassepän blogi, osa 3 - pää pyörällä
Viime yönä vietettiin unetonta yötä. Tänään lähtee viimeiselle matkalleen yksi tärkeä hevonen. Mutta ymmärrän kyllä omistajien pätöksen, kaikkensa ovat varmasti tehneet hevosen paranemisen eteen jo vuosien ajan, eikä tilanne ole siitä juuri muuttunut, seilannut vain edestakaisin paremmasta huonompaan, parempaan ja taas huonompaan. Harmittaa kyllä; kunnossa ollessaan tällä olisi ollut kykyjä varmasti kansallisten luokkien kärkikahinoihin asti. Parhaat viedään aina ensin, ja aina liian aikaisin. Rest in peace, hulmuharja <3
Toinen asia, mikä viime yönä valvotti, oli tuotteistaminen. Olen ollut mukana paikallisen kehitysyhtiön ylläpitämässä tekstiilialan verkostossa, vaikka nahkajuttuja teenkin. Olen saanut sieltä apua, neuvoja, vinkkejä ja todellakin tarpeeseen tullutta perseelle potkintaa yritysasioihin liittyen. Eilen sain taas puhelun yhdeltä "perseellepotkijalta" =D Ja nyt olen täällä ihan äimän käkenä :o Tai tähän aamuun osuvampi sanonta voisi olla "pihalla kuin lumiukko", meillä ei vielä lunta ole, mutta räntää sataa parhaillaankin, ja muutaman kilometrin päässä on maa valkeana.
Ehkä isoin eiliseltä mieleen jäänyt asia oli tuotteistaminen. Nythän Saranialta saa periaatteessa ihan mitä vaan ihan missä koossa vaan. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Asiantuntijan mukaan tämä aiheuttaa asiakkaille kauheaa päänvaivaa, koska he eivät osaa päättää, mitä haluaisivat, vaihtoehtoja on liikaa. Sitten kukaan ei tilaa mitään. Tuotevalikoimaa pitäisi rajoittaa reilusti, ja valita tuotantoon vain muutama valmiiksi suunniteltu tuote, jota saisi tietyn värisenä ja tietyn kokoisena. Ja that's it. Näitä valmiita tuotesarjoja pitäisi sitten tarjota jälleenmyyntiin kivijalkamyymälöihin. Asiakas haluaa ostaa tuoteen, ei tavaraa. Eli minun tavarat pitää tuotteistaa, ja tuotteen takana pitää olla tarina.
Muttamuttamuttamuttakun minusta juuri kaikkien niiden ihanien erilaisten tuotteiden tekeminen on parasta tässä työssä. Mutta totta on, että ei se ole ainakan tähän asti lyönyt leiville yhtään, joten pakkohan tässä on jotain muuta kokeilla. Tein viime viikolla sopimuksen Dream Pet Store -nettikauppaan. Viime yönä yritin keksiä mitä tuotteita sinne laittaisin tarjolle. Selvää on, että kaikkea ei voi laittaa, muuten tulee aivan liian monimutkaista. Muutama "helppo" tuote on jo mietittynä, jalustinhihnat ja koirien talutushihnat nyt ainakin. Sitten jotain suitsia ja koirien kaulapantoja, mutta mitä malleja niistä? Kuten ylempänä totesin, niin vaihtoehtoja ja erilaisia yhdistelmiä on niin paljon, että en osaa itsekään päättää :/
Jos aloitetaan vaikka niistä koirien kaulapannoista. En tiedä mistä aloittaisin... Jos aloitetaan vaikka nahan väristä. Valjasnahkaa löytyy minunkin varastosta ainakin kahdeksaa eri väriä. Jos laitan tarjolle kaikki nuo värivaihtoehdot, niin sittenhän minun pitää sitoutua pitämään niitä kaikkia aina varastossa siltä varalta, että joku sattuu tilaamaan juuri sen tietyn värisen kaulapannan. Sama koskee solkia, joita on varastossa tällä hetkellä arviolta toistakymmentä erilaista mallia, niittejä ja strasseja yli pariakymmentä eri mallia, ompelulankoja kahdeksaa eri väriä ja niin edelleen. Verhoilunahkojen kohdalla tilanne on vielä hankalampi, niitä kun on vuosien saatossa kertynyt varastoon eri kokoisia palasia vaikka miten monessa värissä. Niistä saisi ihan hyvin tehtyä pehmusteita joihinkin yksittäisiin ja tietynkokoisiin kaulapantoihin, mutta kauhean isoihin tai kauhean moneen pantaan niistä ei riitä. Eli niitä ei voi laittaa tarjolle ollenkaan. Jäljelle jää nuo viime vuonna tilatut isot vuodat, joita minulla on muutamaa perusväriä, ja joita saa tilattua lisää samassa värissä, mustaa, ruskeaa ja kermanvaaleaa. Miksi tuo kuulostaa minusta tylsältä..? Pienempinä paloina löytyisi punaista, violettia, turkoosia, vaaleanruskeaa, harmaata, vihreää ja vaikka mitä ihania sävyjä, jopa kultaista! Mutta ei niitä voi laittaa tarjolle, koska niitä ei riitä kaikille.
Sitten pitäisi miettiä, mitä malleja tarjotaan. Yksinkertainen solkipanta, pehmustettu solkipanta, puolikuristava ketjupanta, mitä vielä..? Minkä levyisenä ja pituisena mitäkin mallia? Laitetaanko jotain koristeita, ja jos laitetaan, niin mitä ja mihin malliin? Ja hinnoittelu se vasta vaikeaa onkin, siis että sen saisi toimivaksi nettikaupan kannalta. 30cm ja 70cm pitkää pehmustettua kaulapantaa ei voi myydä samana tuotteena samalla hinnalla, vaikka ne periaatteessa olisivatkin sama tuote, koska toisen tekemiseen menee monta tuntia enemmän työaikaa.
Melkein sama homma suitsien kanssa. Pitääkö minun päättää asiakkaan puolesta, minkälaiset suitset hän haluaa hevoselleen? Kaikkea ei voi näistäkään laittaa tarjolle. Mihin malliin laitetaan kaksiosainen niskahihna, mihin pehmustettu niskahihna, laitetaanko johonkin muotoiltu niskahihna? Entä irroitettava ja molemmin puolin säädettävä leukahihna? Poskihihnat suitsikoukuilla, 1-puoleisilla soljilla, 2-puoleisilla soljilla vai pikalukoilla? Otsapanta pehmusteella vai ilman, koristeltuna vai ilman? Entä minkälainen turparemmi? Englantilainen turparemmi pehmusteella - vai liman? Pitääkö olla kiinnike alaturparemmille, jolloin siitä tuleekin Aachen-turparemmi? Tehdäänkö turparemmiin profilointi? Niin ja sitten on vielä hannoverilainen turparemmi, senkin voi tehdä pehmusteella tai ilman.
Ja mitenkäs suitsien mitoitus sitten? Sellaista kokoa ei ole olemassakaan kuin "normi full". Joka merkillä on omat kokonsa, ainut, mikä menee samalla tavalla on se, että kaikilla merkeillä koot menevät järjestyksessä pony-cob-full. Olen tässä vuosien varrella niin monet suitset tehnyt mittojen mukaan, että voin sanoa, että aika hankala on sellaista mitoitusta keksiä, että se sopisi päähän kuin päähän. Otsapantojen mitoissa on esim. suomenhevosillakin heittoa monta senttiä, kuolain-kuolain -mitassa parhaimmillaan toistakymmentä senttiä, leukahihnasta puhumattakaan. Ja toisilla on pitkä, mutta leveä turpa, toisilla taas lyhyt ja kapea. No pyydänkö sitten asiakasta ilmoittamaan hevosensa mitat jossakin lisätietoja -kohdassa, se olisi tietysti yksi vaihtoehto. Käsin ommellut suitset tulevat joka tapauksessa niin kalliiksi, että mielestäni siihen hintaan niiden pitäisi sitten olla hevoselle varmasti sopivat.
Minua suoraan sanoen pelottaa, että teen tuotteistamisen ihan päin mäntyä, ja tuotteistani tulee tavallisen näköisiä, joita mahtuu tusinan verran kymmeneen :/ Toivottavasti niin ei käy, ja vaikka noita "tusinatuotteita" olisikin myynnissä nettikaupan tai jonkun jälleenmyyjän kautta, niin toivon silti, että asiakkaat tilaisivat sitten suoraan minulta välillä jotain erikoisempaa, kuitenkin varastot on täällä laajemmat, mitä verkkokauppa antaa ymmärtää ;)
Toinen asia, mikä viime yönä valvotti, oli tuotteistaminen. Olen ollut mukana paikallisen kehitysyhtiön ylläpitämässä tekstiilialan verkostossa, vaikka nahkajuttuja teenkin. Olen saanut sieltä apua, neuvoja, vinkkejä ja todellakin tarpeeseen tullutta perseelle potkintaa yritysasioihin liittyen. Eilen sain taas puhelun yhdeltä "perseellepotkijalta" =D Ja nyt olen täällä ihan äimän käkenä :o Tai tähän aamuun osuvampi sanonta voisi olla "pihalla kuin lumiukko", meillä ei vielä lunta ole, mutta räntää sataa parhaillaankin, ja muutaman kilometrin päässä on maa valkeana.
Ehkä isoin eiliseltä mieleen jäänyt asia oli tuotteistaminen. Nythän Saranialta saa periaatteessa ihan mitä vaan ihan missä koossa vaan. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Asiantuntijan mukaan tämä aiheuttaa asiakkaille kauheaa päänvaivaa, koska he eivät osaa päättää, mitä haluaisivat, vaihtoehtoja on liikaa. Sitten kukaan ei tilaa mitään. Tuotevalikoimaa pitäisi rajoittaa reilusti, ja valita tuotantoon vain muutama valmiiksi suunniteltu tuote, jota saisi tietyn värisenä ja tietyn kokoisena. Ja that's it. Näitä valmiita tuotesarjoja pitäisi sitten tarjota jälleenmyyntiin kivijalkamyymälöihin. Asiakas haluaa ostaa tuoteen, ei tavaraa. Eli minun tavarat pitää tuotteistaa, ja tuotteen takana pitää olla tarina.
Muttamuttamuttamuttakun minusta juuri kaikkien niiden ihanien erilaisten tuotteiden tekeminen on parasta tässä työssä. Mutta totta on, että ei se ole ainakan tähän asti lyönyt leiville yhtään, joten pakkohan tässä on jotain muuta kokeilla. Tein viime viikolla sopimuksen Dream Pet Store -nettikauppaan. Viime yönä yritin keksiä mitä tuotteita sinne laittaisin tarjolle. Selvää on, että kaikkea ei voi laittaa, muuten tulee aivan liian monimutkaista. Muutama "helppo" tuote on jo mietittynä, jalustinhihnat ja koirien talutushihnat nyt ainakin. Sitten jotain suitsia ja koirien kaulapantoja, mutta mitä malleja niistä? Kuten ylempänä totesin, niin vaihtoehtoja ja erilaisia yhdistelmiä on niin paljon, että en osaa itsekään päättää :/
Jos aloitetaan vaikka niistä koirien kaulapannoista. En tiedä mistä aloittaisin... Jos aloitetaan vaikka nahan väristä. Valjasnahkaa löytyy minunkin varastosta ainakin kahdeksaa eri väriä. Jos laitan tarjolle kaikki nuo värivaihtoehdot, niin sittenhän minun pitää sitoutua pitämään niitä kaikkia aina varastossa siltä varalta, että joku sattuu tilaamaan juuri sen tietyn värisen kaulapannan. Sama koskee solkia, joita on varastossa tällä hetkellä arviolta toistakymmentä erilaista mallia, niittejä ja strasseja yli pariakymmentä eri mallia, ompelulankoja kahdeksaa eri väriä ja niin edelleen. Verhoilunahkojen kohdalla tilanne on vielä hankalampi, niitä kun on vuosien saatossa kertynyt varastoon eri kokoisia palasia vaikka miten monessa värissä. Niistä saisi ihan hyvin tehtyä pehmusteita joihinkin yksittäisiin ja tietynkokoisiin kaulapantoihin, mutta kauhean isoihin tai kauhean moneen pantaan niistä ei riitä. Eli niitä ei voi laittaa tarjolle ollenkaan. Jäljelle jää nuo viime vuonna tilatut isot vuodat, joita minulla on muutamaa perusväriä, ja joita saa tilattua lisää samassa värissä, mustaa, ruskeaa ja kermanvaaleaa. Miksi tuo kuulostaa minusta tylsältä..? Pienempinä paloina löytyisi punaista, violettia, turkoosia, vaaleanruskeaa, harmaata, vihreää ja vaikka mitä ihania sävyjä, jopa kultaista! Mutta ei niitä voi laittaa tarjolle, koska niitä ei riitä kaikille.
Sitten pitäisi miettiä, mitä malleja tarjotaan. Yksinkertainen solkipanta, pehmustettu solkipanta, puolikuristava ketjupanta, mitä vielä..? Minkä levyisenä ja pituisena mitäkin mallia? Laitetaanko jotain koristeita, ja jos laitetaan, niin mitä ja mihin malliin? Ja hinnoittelu se vasta vaikeaa onkin, siis että sen saisi toimivaksi nettikaupan kannalta. 30cm ja 70cm pitkää pehmustettua kaulapantaa ei voi myydä samana tuotteena samalla hinnalla, vaikka ne periaatteessa olisivatkin sama tuote, koska toisen tekemiseen menee monta tuntia enemmän työaikaa.
Melkein sama homma suitsien kanssa. Pitääkö minun päättää asiakkaan puolesta, minkälaiset suitset hän haluaa hevoselleen? Kaikkea ei voi näistäkään laittaa tarjolle. Mihin malliin laitetaan kaksiosainen niskahihna, mihin pehmustettu niskahihna, laitetaanko johonkin muotoiltu niskahihna? Entä irroitettava ja molemmin puolin säädettävä leukahihna? Poskihihnat suitsikoukuilla, 1-puoleisilla soljilla, 2-puoleisilla soljilla vai pikalukoilla? Otsapanta pehmusteella vai ilman, koristeltuna vai ilman? Entä minkälainen turparemmi? Englantilainen turparemmi pehmusteella - vai liman? Pitääkö olla kiinnike alaturparemmille, jolloin siitä tuleekin Aachen-turparemmi? Tehdäänkö turparemmiin profilointi? Niin ja sitten on vielä hannoverilainen turparemmi, senkin voi tehdä pehmusteella tai ilman.
Ja mitenkäs suitsien mitoitus sitten? Sellaista kokoa ei ole olemassakaan kuin "normi full". Joka merkillä on omat kokonsa, ainut, mikä menee samalla tavalla on se, että kaikilla merkeillä koot menevät järjestyksessä pony-cob-full. Olen tässä vuosien varrella niin monet suitset tehnyt mittojen mukaan, että voin sanoa, että aika hankala on sellaista mitoitusta keksiä, että se sopisi päähän kuin päähän. Otsapantojen mitoissa on esim. suomenhevosillakin heittoa monta senttiä, kuolain-kuolain -mitassa parhaimmillaan toistakymmentä senttiä, leukahihnasta puhumattakaan. Ja toisilla on pitkä, mutta leveä turpa, toisilla taas lyhyt ja kapea. No pyydänkö sitten asiakasta ilmoittamaan hevosensa mitat jossakin lisätietoja -kohdassa, se olisi tietysti yksi vaihtoehto. Käsin ommellut suitset tulevat joka tapauksessa niin kalliiksi, että mielestäni siihen hintaan niiden pitäisi sitten olla hevoselle varmasti sopivat.
Minua suoraan sanoen pelottaa, että teen tuotteistamisen ihan päin mäntyä, ja tuotteistani tulee tavallisen näköisiä, joita mahtuu tusinan verran kymmeneen :/ Toivottavasti niin ei käy, ja vaikka noita "tusinatuotteita" olisikin myynnissä nettikaupan tai jonkun jälleenmyyjän kautta, niin toivon silti, että asiakkaat tilaisivat sitten suoraan minulta välillä jotain erikoisempaa, kuitenkin varastot on täällä laajemmat, mitä verkkokauppa antaa ymmärtää ;)
Valjassepän blogi, osa 2.
Nyt kun on päästy bloggailun makuun, niin jatketaanpa heti samantien seuraavaan osaan. Seuraa asiaa asian vierestä...
Ensimmäinen lähijakso oli siis viime viikolla. Mukavaa oli käydä Ypäjällä pitkästä aikaa. Jos en asuisi täällä idässä, niin haluaisin nimenomaan asua jossain Ypäjän seudulla; Tammela-Forssa-Jokioinen-Ypäjä -akselilla. Sinne on aina yhtä ihanaa mennä, vaikka matkaa kertyykin 500km suuntaansa. Mutta mikäpä on ajellessa, kun on alla on toimiva (siis useimmiten toimiva, mitä nyt pienistä sähkövioista silloin tällöin) ja mieleinen auto ja voi matkan varrella poiketa ties missä =D
Tällä kerralla poikkesin katsomassa paria kasvattiani, jotka sijaitsevat sopivasti melkein reitin varrella; toinen Lahden vieressä ja toinen Hämeenlinnan vieressä. Komeita ja kilttejä olivat molemmat pojat edelleen; on kyllä ollut onnea matkassa, kun ovat niin hyville omistajille päätyneet. Toisen kasvatin luona törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä aika erikoisiin ajovaljaisiin. Ne oli tehty solukumista ja muovinarusta ja osat oli yhdistetty toisiinsa nippusiteillä :o Olivat ilmeisesti saksalaista alkuperää, ja kuulemma ihan sallitut jopa valjakkokisoissa :o :o :o Harmi, kun en huomannut ottaa kuvaa. Täytynee joskus yrittää etsiä netistä. Mutta tällä lailla muutamalla pysähdyksellä saa tuohon matkaan kulumaan hyvinkin, öööö...., 11 tuntia..? Paluumatka menikin sitten vähän sujuvammin; välietappeina kauppakeskus Veturi Kouvolassa ja Rajamarket Imatralla. Voi härreguud, mikä tavarataivas tuo jälkimmäinen oli; löytyy kyllä krääsää laidasta laitaan, kaikkea autonrenkaista ja erilaisista työkaluista vaatteisiin ja kenkiin, saippuoista ja tiskiaineista pakastelihoihin. Herkkuja, kahvia ja teetä oli valtavat valikoimat, eikä ollut mitään ihan normisettiä, mitä kaikki Prismat ja Citymarketit myy. Ja mikä ihmetytti kaikista eniten, niin mikä määrä siellä oli oliiviöljyä!?! :o Sellaista olettaisi löytävänsä ehkä jostain Roomalaisesta erikoisliikkeestä, mutta että Imatralta..? =D
Noniin, jospa sitten mentäisiin takaisin asiaan. Suurin muutos Ypäjällä niihin minun opiskelu- tai työaikoihin nähden oli se, että Hevosopistolle oli hankittu kauheat isot sähköiset portit, jotka sulkeutuvat joka ilta automaattisesti klo 22.00. Niin ja se, että katuvaloja ei poltettu opiston "eri päiden" välisellä alueella; mukavaa oli yrittää löytää pilkkopimeässä iltalenkiltä takaisin oikeaan osoitteeseen. Mutta onneksi oli tuttu tie. Ja kylläpä oli turvallista nukkua siellä "telkien takana", mutta kyllähän se vähän vapauden rajoittamiselta silti tuntui...
Valjasverstas sentään oli melkein entisellään. Uusia härveleitä sinne oli hankittu, joku toooosiiii iiiiisoooo ohennushärveli ainakin. Ei sellaista meidän aikana (2004-2005) ollut. Ja tulipa todettua, että olispa kiva, jos olis kotonakin tuollaiset tilat... Tästä aiheesta tulee niin paljon tekstiä, että jätetäänpä se toiseen kertaan.
Perinteinen kaikille avoin valjaskerhokin oli siirtynyt tiistai-iltaan (meidän aikaan se oli keskiviikkoisin) ja saanut lisäaikaa, mikä on kyllä pelkästään hyvä juttu :) Askartelin loppuun oppitunnilla aloittamani tunnelileiffin ja harjoittelin kymmenen vuoden tauon jälkeen koneella ompelua. Ei meidän aikana ommeltu koneella kuin pieni pätkä johonkin potkuremmiin, ja muuten kaikki tehtiin täysin käsityönä. Mutta hyvinhän tuo sujui; ompelin pehmusteen asiakkaan tilaamaan "lehmännostovyöhön".
Innostuin sitten koneella ompelusta siinä määrin, että päätin vielä tekaista koulusatulavyön, johon voisin ommella pehmusteen koneella. Alla lopputulos. Muut (tärkeät) kohdat ommeltu edelleen käsin, mutta pehmuste ommeltu koneella; säästää muuten työaikaa useamman tunnin! Tämä ajan säästö näkyy tietysti suoraan tuotteen hinnassakin, mikä lienee hyvä juttu asiakkaidenkin mielestä. Nyt onkin haaveissa ihan oma ompelukone, jolla voisi tehdä osan ompeleista joihinkin töihin. Yksi on jo kiikarissa, katsotaan, kuinka sen kanssa käy ;)
Ensimmäinen lähijakso oli siis viime viikolla. Mukavaa oli käydä Ypäjällä pitkästä aikaa. Jos en asuisi täällä idässä, niin haluaisin nimenomaan asua jossain Ypäjän seudulla; Tammela-Forssa-Jokioinen-Ypäjä -akselilla. Sinne on aina yhtä ihanaa mennä, vaikka matkaa kertyykin 500km suuntaansa. Mutta mikäpä on ajellessa, kun on alla on toimiva (siis useimmiten toimiva, mitä nyt pienistä sähkövioista silloin tällöin) ja mieleinen auto ja voi matkan varrella poiketa ties missä =D
Tällä kerralla poikkesin katsomassa paria kasvattiani, jotka sijaitsevat sopivasti melkein reitin varrella; toinen Lahden vieressä ja toinen Hämeenlinnan vieressä. Komeita ja kilttejä olivat molemmat pojat edelleen; on kyllä ollut onnea matkassa, kun ovat niin hyville omistajille päätyneet. Toisen kasvatin luona törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä aika erikoisiin ajovaljaisiin. Ne oli tehty solukumista ja muovinarusta ja osat oli yhdistetty toisiinsa nippusiteillä :o Olivat ilmeisesti saksalaista alkuperää, ja kuulemma ihan sallitut jopa valjakkokisoissa :o :o :o Harmi, kun en huomannut ottaa kuvaa. Täytynee joskus yrittää etsiä netistä. Mutta tällä lailla muutamalla pysähdyksellä saa tuohon matkaan kulumaan hyvinkin, öööö...., 11 tuntia..? Paluumatka menikin sitten vähän sujuvammin; välietappeina kauppakeskus Veturi Kouvolassa ja Rajamarket Imatralla. Voi härreguud, mikä tavarataivas tuo jälkimmäinen oli; löytyy kyllä krääsää laidasta laitaan, kaikkea autonrenkaista ja erilaisista työkaluista vaatteisiin ja kenkiin, saippuoista ja tiskiaineista pakastelihoihin. Herkkuja, kahvia ja teetä oli valtavat valikoimat, eikä ollut mitään ihan normisettiä, mitä kaikki Prismat ja Citymarketit myy. Ja mikä ihmetytti kaikista eniten, niin mikä määrä siellä oli oliiviöljyä!?! :o Sellaista olettaisi löytävänsä ehkä jostain Roomalaisesta erikoisliikkeestä, mutta että Imatralta..? =D
Noniin, jospa sitten mentäisiin takaisin asiaan. Suurin muutos Ypäjällä niihin minun opiskelu- tai työaikoihin nähden oli se, että Hevosopistolle oli hankittu kauheat isot sähköiset portit, jotka sulkeutuvat joka ilta automaattisesti klo 22.00. Niin ja se, että katuvaloja ei poltettu opiston "eri päiden" välisellä alueella; mukavaa oli yrittää löytää pilkkopimeässä iltalenkiltä takaisin oikeaan osoitteeseen. Mutta onneksi oli tuttu tie. Ja kylläpä oli turvallista nukkua siellä "telkien takana", mutta kyllähän se vähän vapauden rajoittamiselta silti tuntui...
Valjasverstas sentään oli melkein entisellään. Uusia härveleitä sinne oli hankittu, joku toooosiiii iiiiisoooo ohennushärveli ainakin. Ei sellaista meidän aikana (2004-2005) ollut. Ja tulipa todettua, että olispa kiva, jos olis kotonakin tuollaiset tilat... Tästä aiheesta tulee niin paljon tekstiä, että jätetäänpä se toiseen kertaan.
Perinteinen kaikille avoin valjaskerhokin oli siirtynyt tiistai-iltaan (meidän aikaan se oli keskiviikkoisin) ja saanut lisäaikaa, mikä on kyllä pelkästään hyvä juttu :) Askartelin loppuun oppitunnilla aloittamani tunnelileiffin ja harjoittelin kymmenen vuoden tauon jälkeen koneella ompelua. Ei meidän aikana ommeltu koneella kuin pieni pätkä johonkin potkuremmiin, ja muuten kaikki tehtiin täysin käsityönä. Mutta hyvinhän tuo sujui; ompelin pehmusteen asiakkaan tilaamaan "lehmännostovyöhön".
Innostuin sitten koneella ompelusta siinä määrin, että päätin vielä tekaista koulusatulavyön, johon voisin ommella pehmusteen koneella. Alla lopputulos. Muut (tärkeät) kohdat ommeltu edelleen käsin, mutta pehmuste ommeltu koneella; säästää muuten työaikaa useamman tunnin! Tämä ajan säästö näkyy tietysti suoraan tuotteen hinnassakin, mikä lienee hyvä juttu asiakkaidenkin mielestä. Nyt onkin haaveissa ihan oma ompelukone, jolla voisi tehdä osan ompeleista joihinkin töihin. Yksi on jo kiikarissa, katsotaan, kuinka sen kanssa käy ;)
Valjassepän blogi, osa 1.
Aloitin viime viikolla jälleen opinnot Ypäjän Hevosopistolla. Opiskelen taas lisää valjasseppäilyä, tällä kertaa hevostenvalmentajan ammattitutkinnon alla. Toiveena kehittää ja syventää omaa ammattitaitoa ja sitä myötä edesauttaa ja parantaa oman yritykseni toimintaedellytyksiä. Tällä hetkellä firmalla ei kovin häävisti mene, mutta jospa se tästä nyt lähtisi nousuun! :)
Ensimmäisellä lähijaksolla käytiin aluksi läpi, mitä tuleman pitää. Hevostenvalmentajan ammattitutkinto koostuu kolmesta isommasta osa-alueesta, joiden alta löytyy sitten pienempiä asiakokonaisuuksia. Yksi noista kolmesta isosta on hevosten hyvinvoinnista huolehtimisen, joka pitää sisällään esim. ruokintaa, kavioiden hoitoa, hevosen hyvinvoinnista huolehtimista, sairauksien tunnistamista ja hoitoa, tallirakennuksen suunnittelua ynnä kaikkea muuta mukavaa. Toinen "iso" osa on yritystoiminta, jonka alta löytyy hevosalan yrityksen johtaminen ja kehittäminen, mikä käsittää sellaisia aiheita kuten markkinointi ja liiketoimintasuunnitelma, sekä paljon muuta. Nämä ovat kaikille "HVat" -opiskelijoille yhteiset kokonaisuudet ja sitten se kolmas iso osa määräytyy kunkin oman suuntautumisvaihtoehdon mukaan; minulla se on siis hevosvarusteiden valmistaminen ja korjaaminen.
Tuohon osioon sisältyy varusteiden valmistamistamisen ja korjaamisen ohella myös esim. valjasverstaan suunnittelua. Eniten odotan kuitenkin satulaoppeja, joita ei juurikaan sillä aiemmin käymälläni "hevostenhoitaja/valjasseppälinjalla" opiskeltu. Toki kävin tuostakin yhden lyhytkurssin ruotsalaisen satulasepän johdollla ja olen opetellut sen jälkeen itse lisää, mutta silti odotan innolla satulan sovittamisen, korjaamisen ja toppauksen opettelua pätevien opettajien johdolla ihan pidemmän mittakaavan mukaan :)
Ensimmäisellä lähijaksolla käytiin aluksi läpi, mitä tuleman pitää. Hevostenvalmentajan ammattitutkinto koostuu kolmesta isommasta osa-alueesta, joiden alta löytyy sitten pienempiä asiakokonaisuuksia. Yksi noista kolmesta isosta on hevosten hyvinvoinnista huolehtimisen, joka pitää sisällään esim. ruokintaa, kavioiden hoitoa, hevosen hyvinvoinnista huolehtimista, sairauksien tunnistamista ja hoitoa, tallirakennuksen suunnittelua ynnä kaikkea muuta mukavaa. Toinen "iso" osa on yritystoiminta, jonka alta löytyy hevosalan yrityksen johtaminen ja kehittäminen, mikä käsittää sellaisia aiheita kuten markkinointi ja liiketoimintasuunnitelma, sekä paljon muuta. Nämä ovat kaikille "HVat" -opiskelijoille yhteiset kokonaisuudet ja sitten se kolmas iso osa määräytyy kunkin oman suuntautumisvaihtoehdon mukaan; minulla se on siis hevosvarusteiden valmistaminen ja korjaaminen.
Tuohon osioon sisältyy varusteiden valmistamistamisen ja korjaamisen ohella myös esim. valjasverstaan suunnittelua. Eniten odotan kuitenkin satulaoppeja, joita ei juurikaan sillä aiemmin käymälläni "hevostenhoitaja/valjasseppälinjalla" opiskeltu. Toki kävin tuostakin yhden lyhytkurssin ruotsalaisen satulasepän johdollla ja olen opetellut sen jälkeen itse lisää, mutta silti odotan innolla satulan sovittamisen, korjaamisen ja toppauksen opettelua pätevien opettajien johdolla ihan pidemmän mittakaavan mukaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)