tiistai 18. marraskuuta 2014

Kiire, kiire, kiire =D

Hitto, että aika kuluu tällä hetkellä pikavauhtia! Viime viikko meni Ypäjällä lähijaksolla  ja siitä jatkoin sitten suoraan MTK:n syysparlamenttiin. Nyt yritän tehdä rästitöitä alta pois, ja uskokaa tai älkää, niin mulla on tällä hetkellä kädet täynnä töitä :o Toivottavasti tämä suuntaus jatkuu pidempäänkin.

Kolmannen lähijakson suurin anti oli ehdottomasti työkalujen terotus -tunnit. Olenhan minä tässä kuluneiden kymmenen vuoden aikana toki puukkojani terottanut, mutta nyt ne ovat oikeasti terävät! Uskomatonta, miten vähällä voimalla ja irvistelyllä tuollainen kunnolla terotettu veitsi leikkaa nahkaa. Pitänee hommata kotiinkin nyt oikeanlaiset välineet, että saa jatkossakin pidettyä puukot kunnossa. Jossakin vaiheessa hankintalistalla siis pylväsporakone, karkeampi ja hienompi huopalaikka ja hienoa hiomatahnaa. Ei siihen näköjään tahkoa tarvita kuin ihan ensimmäisillä kerroilla.

Yhtenä iltana Ypäjällä ollessa kävin ratkomassa kaverin satulapulmaa, kun hän jo epäili hevosensa olevan vino, koska sen satulassa tuntui istuvan vinossa. Oikeasti vinouden syyksi paljastui vinoon ommellut toppauspaneelit:





Otin satulan etukaaresta auki ja ompelin paneelit uudelleen paikoilleen:




Ainakin ratsastajan ensimmäisen raportin mukaan satula tuntui heti suoremmalta selästä käsin :) Johan tuo ehtikin melkein 20 vuotta olla vino...

Nyt takaisin töiden pariin. Rästilistalla on parit suitset, edelleen ne miesvaljaat, kaulapanta, ratsuohjat (tai kahdet), ja vöitäkin haluaisin ehtiä tehdä joulumyyjäisiin, jotka alkavat jo tämän viikon perjantaina. Sinne ei taida ehtiä, mutta jos sitten seuraaviin =D


torstai 6. marraskuuta 2014

valjassepän blogi - osa 9

Viime viikolla koitti mulle lähijakso nro 2. Ohjelmassa oli ensin päivän verran nahan kuviointia. "Lännenmies" Urmas oli saapunut verstaalle opettamaan. Hänellä oli mukanaan mielettömän hienoja omatekemiään lännensatuloita ja satulalaukkuja.

Tämä oli mulle ensimmäinen kerta, kun kokeilin nahan kuviointia. Se ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin miltä se näyttää. Yksi olennainen työn onnistumiseen vaikuttava asia on oikeanlainen nahka. Minun varastosta löytyviin valjasnahkoihin ei kuviot uponneet lähestulkoon ollenkaan, vaan nahan pitää olla pinnaltaan erilaista; huokoisempaa ja pehmeämpää. Jenkkiläiset kasviparkitut remminahat ovat kuulemma hyviä ja sopivia vaihtoehtoja löytyy myös sellaisista, joissa on maininta tooling leather tai saddle skirting. Kuviointia helpottaa, jos nahan pintaa kastelee ensin kostealla sienellä. Minulla tuo meni vähän överiksi, kun upotin koko nahkapalasen vesikippoon - ihan vain hetkeksi, mutta sekin oli liikaa. Minä kun olen aiemmin käsitellyt vain niitä "vääränlaisia" nahkoja, niin niitähän saa uittaa pitkänkin aikaa, että ne pehmenevät yhtään, mutta tällainen huokoinen nahka suuttui hetkessä. Kuviointi oli loppujen lopuksi niin hauskaa, että pitänee joskus rahatilanteen salliessa hankkia itsellekin muutamia punsseleita ja jatkaa opettelua :)


Kuviointipäivän jälkeen oli ohjelmassa vielä viikonlopun mittainen länkikurssi, jossa opettajana toimi länkimestari Teuvo Isokääntä Alavieskasta. Minulla oli oma "puunpökkelö" mukana, ja niistä oli tarkoitus saada aikaiseksi ihan oikeat länget. Alkutilanne oli siis tämä:





Ja lopputilanne tämä:





Kuvia tältä väliltä nähtävänä täällä: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.280446308815541.1073741846.151205595072947&type=3. Keskenhän ne jäivät minulta, mutta jatkan niitä eteenpäin sitten joskus kotosalla.

Tällä viikolla on tullut kotosalla vastaan kovin mielenkiintoisia tapauksia. Jalustinhihnat, joiden ompeleet olivat niin huonot, että ne sai käsin repimällä rikki, sekä villatopattu satula, joka oli lätkitty takaosastaan kiinni niiteillä :o Sain siis tuollaisen topattavaksi, ja sehän oli varsin haasteellinen "potilas", kun ei sitä saanut takaa auki. Tai olisi sen varmaan saanut, mutta en olisi käytettävissä olleilla työkaluilla ja taidoilla saanut sitä takaisin kiinni, joten päätin olla avaamatta sitä takaosaa ollenkaan. Edestä satula olikin kiinni vain kuusiokoloruuveilla ja nehän nyt oli helppo avata. Ja sulkea. Villan lisääminen oli hieman hankalaa, kun kaikki piti saada laitettua etuosan kautta, myös sinne takaosaan. Työasennot muistuttivat välillä varmaan jotain joogatuntia =D Tämän perusteella minusta ei tullut Kent&Mastersin fani, ei yhtään. Satulan omistaja tiesi kertoa, että satulaan oli lisätty villaa etuosaan ja keskelle, ennen kuin satula hänelle tuli; ei tarvinne ihmetellä, miksi ei villaa ollut samalla kerralla lisätty myös taakse :p

Pari viikkoa sitten tilaamani vyönsoljetkin saapuivat, ja pääsin askartelemaan uusia nahkavöitä:



Tässä kaikki tällä erää. Jatkuu ensi numerossa. Ensi viikolla taas lähijakso Ypäjällä ja heti sen jälkeen maaseutunuorten syysparlamentti Imatralla :)