Vuoden 2015 ensimmäiset mittatilaussuitset :)

Tämän vuoden ensimmäiset mittatilaussuitset ovat valmiit. Suomenhevosori Veihaivei Jii saa käyttöönsä tällaiset:

Nahaksi valittiin kasviparkittu Tärnsjön punainen platti (ykköslaatua tietenkin) ja koristepunokset on tehty konjakilla ja valkoisella nahalla. Pehmusteen värejä mietin pitkään; ruskeaa vai kermaa, ja lopulta päädyin kermaan hevosen värien takia. Soljet ovat täysmessinkiä, ja siis ruostumattomat.

Paljon muutakin on jo mahtunut alkaneesen vuoteen: omalle koiralle tein myöhästyneeksi joululahjaksi tällaisen:

Monitoimitalutushihnojakin tein muutaman; menivät henkilölle, joka sai joululahjaksi Saranian lahjakortin:

Muotoiltu koulusatulavyö valmistui myös:

Lähijaksollakin kävin Ypäjällä. Tällä kertaa ohjelmassa oli satuloiden toppaamista, jipiiiii!!!! :) Monta uutta niksiä, vinkkiä ja työtapaa tuli opittua. Totesin, että nykyiset työkaluni ovat riittämättömät ja kunnollisten työkalujen kanssa työn tekeminenkin sujuu helpommin. Ongelmana on, että tuollaisia työkaluja ei myydä missään, vaan ne pitää tehdä itse, tai etsiä joku, joka tekee. Minä valitsin näistä sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Onneksi on olemassa miehiä; nyt mulla on taas kasa uusia työkaluja, joita pääsen koekäyttämään heti tällä ja ensi viikolla, kun työlistalla on pari satulan toppausta :)

Sirpucan alpakatkin saivat uudet nahkapäitsensä kotiin toimitettuina:

Nyt meneillään laukkuprojekti, jokunen korjaustyö, ratkaisun keksiminen ongelmakorvaisen ravurin niskahihnaan, ja odotuslistalla bling-bling turparemmi ja parit pikkukoiran valjaat. Niin ja Joensuun kansalaisopiston valjastyökurssikin toteutui ja tekemisen makuun päästään heti helmikuun ensimmäisenä lauantaina :)

Uusi vuosi ja uudet ajatukset

Luvattoman pitkä aika kulunut edellisestä kirjoituksesta. On puuttunut inspiraatio koko kirjoitustouhuihin...

Ennen joulua oli jopa mukavan paljon tekemistä, kun ihmiset tilailivat joululahjoja, osallistuin muutamiin joulumyyjäisiin ja kotikylälle avattiin paikallisten tuotteiden myymälä, jossa minunkin tavaroita on mukana. Kauppa kunnostettiin osin talkoovoimin, ja myyntivuorotkin hoidetaan talkoilla. Uskomattoman paljon taitavia käsityöläisiä tältä kylältä löytyykin; joten jos Rääkkylään eksytte, niin kannattaa vierailla Onnen kaupassa ihan siinä kylän keskellä. Kaupassa on tarjolla käsitöitä laidasta laitaan: pöytäliinoja, huiveja, neulottuja ja huovutettuja hattuja, töppösiä ja kintaita, koruja, nahkatakkeja, tuohitöitä, puutuotteita, paikallista musiikkia ja niin ikään paikallisia elintarvikkeita; sieniä, marjoja, juureksia/vihanneksia, jauhoja, ryynejä, hunajaa jne. Joulun alla oli myös paikallisen juomatehtaan kuohujuomia ja vaikka mitä muuta.

Tässä muutamia herkkupaloja joulukuussa tehdyistä kaulapannoista. Arvatenkin nämä menivät kaikki tyttökoirille =D

Joululomalla oli aikaa kokeilla muutamaa omaakin projektia. Nahkalaukut olivat niistä yksi. Ensimmäinen onnistui melkein hyvin (musta iso laukku) ja toinen hyvin huonosti (oranssi kurttupulvana). Useampia en ole ehtinyt vielä kokeilemaan, kun tuli ompelukonekuume ja on mennyt tuhottomasti aikaa netissä juuri sitä oikeaa ompelukonetta etsien. En tule toimeen tuon ison Adlerin kanssa, en osaa käyttää sitä ja se tuntuu tekevän välillä ihan omiaan, ja pelkään, että sen käyttämisestä seuraa enemmän haittaa kuin hyötyä :/ Se saattaa mm. jäädä vaan ompelemaan itsekseen eteenpäin, vaikkei jalka olisi lähelläkään kaasua. Se on aika pelottavaa eikä siinä tilanteessa auta muu, kuin nappasta äkkiä virrat pois; kyllä se sitten pysähtyy. Mutta siis mitään vähänkään tarkempaa sillä ei uskalla tehdä. Shetlanninponin rintaremmin pehmusteen se ompeli ihan nätisti ja kiltisti, mutta noista minun laukkunahoista se ei tykännyt. Veti ihan eri tahtiin ylä- ja alapuolta, jolloin alapuolen nahka jäi ikävästi ruttuun, eikä lopputulos ollut ollenkaan hieno. Nurjan puolen tikki oli ihan hyvännäköistä, mutta oikealle puolelle jätti paljonkin toivomisen varaa. Ilmeisesti langan kireyksiä saisi jostakin säädettyä, mutta en tiedä, että mistä, kun tuon mukana ei tullut mitään käyttöohjeita.

Niinpä rupesinkin haaveilemaan ihan kokonaan uudesta ompelukoneesta, siis sellaisesta "rättikässäkoneesta", joka olisi kuitenkin sen verran vahva, että sillä pystyisi ompelemaan noita verhoilunahkoja. Haaveissa siis tehdä jatkossa enemmänkin laukkuja. "Anoppi" jo tilasi minulta tuollaisen laukun, ja muutamat serkutkin olivat hyvin kiinnostuneita tuon nähtyään. Mutta haluan ensin opetella vähän paremmaksi tuossa laukkujen tekemisessä, ennen kuin rupean näitä muille tekemään.

Jotensakin hankalalta tuntuu siirtyä taas "normaaliaikaan" lomailun jäljiltä. Olis vaan niin kiva tehdä noita omia juttuja ja keksiä, kehitellä ja kokeilla uusia tuotteita. Mutta kaipa tästä täytyy nuo muutamat tilaukset hoitaa pois alta ja jatkaa sitten :)