Kiirus viikko takana taas. Alkuviikosta duunia ja loppuviikosta kokoustamista ja luentoja MTK:n puheenjohtaja- ja sihteeripäivillä. Ja nyt on vieraita kylässä viikonlopun ajan :)
Edelleen töitä rästissä, vaikka paljon sain jo tehtyä pois alta, kun toista kuukautta odoteltu Tärnsjön tilaus saapui vihdoin ja viimein. Yritysneuvojan antamat kotitehtävät on myös vieläkin tekemättä, ja ne pitäisi saada tehtyä vielä ennen keskiviikon tapaamista; eikä huvittaisi yhtään, ne on niin vaikeita tehtäviä :/
Torstaina kääntyy Audin nokka taas kohti Ypäjää. Tiedossa nahan kuviointia ja länkien tekemistä, jipiijipiijipiiiii! Ilmeisesti joudunkin käymään Ypäjällä tästä lähtien useammin kuin tähän asti luultiin. Minulle ilmoitettiin tällä viikolla, että en saakaan hyväksilukuina niitä hevosopintoja, vaikka minulle on niin kerrottu Opiston taholta kesäkuun alusta asti :/ Ihmettelen suuresti, miten se asia nyt voi yht'äkkiä tuolla lailla kääntyä päälaelleen. Vielä enemmän ihmetyttää, kun edelleen olen saamassa hyväksilukuina ne yritysopinnot. Hevostalous oli kuitenkin se minun pääaine Mustialassa, yritysopinnot sivuaine. Ja kuulin, että aiemmin eräälle toiselle henkilölle on myönnetty hyväksiluvut hevosopintoihin juurikin samanlaisen Mustialan (hevos)agrologin tutkinnon perusteella. Että ei voi ymmärtää. Nyt minulta on jäänyt väliin monta tärkeää tuntia, mm. hevosen ruumiinavaus ja kavion purkamistunti.
Ompelukone odottaa edelleen virtaa; eipä ole sähkömiestä näkynyt. Mutta en ole kyllä saanut lankojakaan siihen hankittua. Kiteeltä ei löydy. Joensuusta ei löydy. Karhulanka tuntuu olevan vahvinta, mitä tämä maakunta tarjoaa. Lienee siis syytä alkaa selailemaan nettikauppoja. Kunhan vaan ehtisi. Jostakin syystä nyt tuntuu olevan koko ajan kiire. Tässä kuussa onkin firman myynti ollut parempi kuin ikinä! Tuo nyt ei vieläkään tarkoita, että tällä hyvin pärjäisi, mutta ilman noita suuria hankintoja (ompelukone ja Ruotsin nahkatilaus) tämä kuukausi olisi ehkä ollut ensimmäinen firmani historiassa, kun oikeasti viivan alle olisi jäänyt jotain positiivista. Siis tämän kuun osalta. Kokonaisuutta katsoen ollaan edelleen todella reilusti pakkasen puolella.
Sain viikolla puhelun kunnasta. Paikalliset käsityöyrittäjät aikovat lyödä hynttyyt yhteen ja vuokrata kunnan avustuksella pienen myyntitilan kylältä tuotteilleen, ja minuakin pyydettiin siihen mukaan. Tottahan minä lupasin lähteä ihan mielenkiinnon vuoksi. Pääseehän siitä sitten irti, jos näyttää, ettei kannata ollenkaan. Viime joulun allahan minun tuotteitani oli myynnissä Kiteen kyläpuodissa, eikä mitään mennyt kaupaksi sieltä sen kuukauden aikana, joten suuret ei ole odotukset tämänkään osalta. Tottakai toivon, että myyntiä tulisi.
lauantai 25. lokakuuta 2014
tiistai 14. lokakuuta 2014
valjassepän blogi - osa 7
Kiireinen viikko ollut taas kerran. Tällä viikolla onkin ollut ihmeen paljon korjauksia aina nylon-riimusta ja obersekistä ravivaljaiden osiin. Työläimmät korjaukset kuvana alapuolella, tai siis ihan uudethan näiden tilalle piti tehdä, kun ei entisiä saanut enää korjattua.
Viime lauantaina olin mukana Joensuun tamma- ja varsanäyttelyssä, jonne minut pyydettiin mukaan järjestäjän taholta. Ihmetys oli suuri, kun minut sitten kuitenkin ohjattiin tavaroineni pihan perälle kauimmaiseen valjastuskatokseen näyttelykehien "väärälle" puolelle, minne ihmiset eivät uskaltaneet tulla. Samaan aikaan muut paikalle pyydetyt esittelijät ja myyjät saivat paikat lämpimästä tallikahviosta... Ei liene ihme, ettei tuolla juuri kauppa käynyt. Koko päivän aikana ihmisiä kävi vain muutama, niistäkin suurin osa omia kavereitani. Näyttelyssä oli kyllä paikalla paljonkin yleisöä, mutta he parveilivat siellä näyttelykehien toisella puolella. Päivän käteismyynti Saranian osalta 5 avaimenperää/kaulapantakorua, 2,5€/kpl, eli yhteensä 7,5€. Persnettoa siis tuli aika reilusti, kun ottaa huomioon, että näyttelyn järjestäjille piti lahjoittaa tavaraa näyttelypalkintona jaettavaksi ja matkakulut menivät tietysti omasta pussista. Matkaa Joensuuhun kertyy edestakaisin yli 120km.
Sunnuntaina sitten oli suuri päivä. Minusta tuli nahkaompelukoneen omistaja :) Melkein kuin olisin ostanut sian säkissä; näkemättä ja kokeilematta. Mutta sattui niin sopivasti, että tämä myytävä kone oli Espoossa ja vanhempani olivat käymässä siskoni luona Tuusulassa, niin sain sille härvelille kätevästi kyydin tänne päin. Myyjä oli sitä mieltä, että ei sitä konetta saa purettua osiin, eikä se mahdu kokonaisena edes farmariauton kyytiin. Lähetin kuitenkin edustajani sitä katsomaan, ja paikan päällä he kävivät sitä purkamaan. Kyllähän sen osiin sai, ja hyvä niin, koska tuo on niin painava, ettei sitä kokonaisena olisi saanut sieltä kellarista raahattua edes pois. Painoa pelkällä koneosalla on monta kymmentä kiloa, ja jalustalla ja moottorilla varmaan saman verran. Myyjä oli kauhuissaan ja laittoi vielä minulle varmistusviestin, että hän on sitten myynyt koneen kokonaisena, eikä takaa sen toimivuutta, jos se hajotetaan ja kuljetetaan osissa. Otin tietoisen riskin. Kuvassa kone osiin purettuna auton takakontissa.
Nyt se kone on jo kotona toimintakuntoon kasattuna. Sijainti olohuoneen nurkka, koska muuallakaan ei ole sille tilaa, on se sen verran iso. Nyt puuttuu enää sähköt. Meillä ei ole sisällä voimavirtapistoketta, joten käyttöön tuota ei vielä saada, ennen kuin sähkömies on käynyt hommansa hoitamassa. Viime viikolla kävi täällä katsomassa, että mitä pitää tehdä, nyt vaan odotellaan, että tulee ja tekee. Mutta kaverit varoittelivat facebookissa, että tätä kyseistä sähkömiestä saattaa joutua odottelemaan pitkänkin ajan, toiset vuosia ja toiset kymmenenkin vuotta, ennen kuin tulee tekemään lupaamansa työt :/ Toivotaan nyt, että meille tulisi vähän nopeammin...
Mutta hädässä naapuri tunnetaan, vai miten se meni? Naapureilla on voimavirtapistoke, ja saatiin vetää sieltä jatkoroikka meille, että saatiin kokeilla toimiiko kone ylipäätään. Toimihan se, ja hyvin meni läpi kaksinkertaisestakin valjasnahasta. Mutta onhan tämä paljon hurjempi vehje kuin vaikka se Hevosopiston hieno "iso-Adler", joka menee kiltisti ja ruahallisesti vaikka yhden tikin kerrallaan. Tällä tuntuu olevan kovin kiire, tämä ikäänkuin hyökkää liikkeelle =D Mutta jospa me opittas yhteistyöhön, kunhan päästään kunnolla harjoittelemaan. Nyt täytyy yrittää saada jostakin paksumpia lankoja, että voisi kokeilla, miten paksut langat tuolla sujuvasti menee. Koneen mukana tuli lankoja, joiden vahvuus on 20, mutta mieluusti käyttäisin paksumpia (kestävämpiä) lankoja.
Alla vielä pari tekelettä viime viikon puolelta. Tuon toisen kuva olikin jo edelisessä kirjoituksessa esillä. Molemmat pannat on myytävänä.
Viime lauantaina olin mukana Joensuun tamma- ja varsanäyttelyssä, jonne minut pyydettiin mukaan järjestäjän taholta. Ihmetys oli suuri, kun minut sitten kuitenkin ohjattiin tavaroineni pihan perälle kauimmaiseen valjastuskatokseen näyttelykehien "väärälle" puolelle, minne ihmiset eivät uskaltaneet tulla. Samaan aikaan muut paikalle pyydetyt esittelijät ja myyjät saivat paikat lämpimästä tallikahviosta... Ei liene ihme, ettei tuolla juuri kauppa käynyt. Koko päivän aikana ihmisiä kävi vain muutama, niistäkin suurin osa omia kavereitani. Näyttelyssä oli kyllä paikalla paljonkin yleisöä, mutta he parveilivat siellä näyttelykehien toisella puolella. Päivän käteismyynti Saranian osalta 5 avaimenperää/kaulapantakorua, 2,5€/kpl, eli yhteensä 7,5€. Persnettoa siis tuli aika reilusti, kun ottaa huomioon, että näyttelyn järjestäjille piti lahjoittaa tavaraa näyttelypalkintona jaettavaksi ja matkakulut menivät tietysti omasta pussista. Matkaa Joensuuhun kertyy edestakaisin yli 120km.
Sunnuntaina sitten oli suuri päivä. Minusta tuli nahkaompelukoneen omistaja :) Melkein kuin olisin ostanut sian säkissä; näkemättä ja kokeilematta. Mutta sattui niin sopivasti, että tämä myytävä kone oli Espoossa ja vanhempani olivat käymässä siskoni luona Tuusulassa, niin sain sille härvelille kätevästi kyydin tänne päin. Myyjä oli sitä mieltä, että ei sitä konetta saa purettua osiin, eikä se mahdu kokonaisena edes farmariauton kyytiin. Lähetin kuitenkin edustajani sitä katsomaan, ja paikan päällä he kävivät sitä purkamaan. Kyllähän sen osiin sai, ja hyvä niin, koska tuo on niin painava, ettei sitä kokonaisena olisi saanut sieltä kellarista raahattua edes pois. Painoa pelkällä koneosalla on monta kymmentä kiloa, ja jalustalla ja moottorilla varmaan saman verran. Myyjä oli kauhuissaan ja laittoi vielä minulle varmistusviestin, että hän on sitten myynyt koneen kokonaisena, eikä takaa sen toimivuutta, jos se hajotetaan ja kuljetetaan osissa. Otin tietoisen riskin. Kuvassa kone osiin purettuna auton takakontissa.
Nyt se kone on jo kotona toimintakuntoon kasattuna. Sijainti olohuoneen nurkka, koska muuallakaan ei ole sille tilaa, on se sen verran iso. Nyt puuttuu enää sähköt. Meillä ei ole sisällä voimavirtapistoketta, joten käyttöön tuota ei vielä saada, ennen kuin sähkömies on käynyt hommansa hoitamassa. Viime viikolla kävi täällä katsomassa, että mitä pitää tehdä, nyt vaan odotellaan, että tulee ja tekee. Mutta kaverit varoittelivat facebookissa, että tätä kyseistä sähkömiestä saattaa joutua odottelemaan pitkänkin ajan, toiset vuosia ja toiset kymmenenkin vuotta, ennen kuin tulee tekemään lupaamansa työt :/ Toivotaan nyt, että meille tulisi vähän nopeammin...
Mutta hädässä naapuri tunnetaan, vai miten se meni? Naapureilla on voimavirtapistoke, ja saatiin vetää sieltä jatkoroikka meille, että saatiin kokeilla toimiiko kone ylipäätään. Toimihan se, ja hyvin meni läpi kaksinkertaisestakin valjasnahasta. Mutta onhan tämä paljon hurjempi vehje kuin vaikka se Hevosopiston hieno "iso-Adler", joka menee kiltisti ja ruahallisesti vaikka yhden tikin kerrallaan. Tällä tuntuu olevan kovin kiire, tämä ikäänkuin hyökkää liikkeelle =D Mutta jospa me opittas yhteistyöhön, kunhan päästään kunnolla harjoittelemaan. Nyt täytyy yrittää saada jostakin paksumpia lankoja, että voisi kokeilla, miten paksut langat tuolla sujuvasti menee. Koneen mukana tuli lankoja, joiden vahvuus on 20, mutta mieluusti käyttäisin paksumpia (kestävämpiä) lankoja.
Alla vielä pari tekelettä viime viikon puolelta. Tuon toisen kuva olikin jo edelisessä kirjoituksessa esillä. Molemmat pannat on myytävänä.
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Valjassepän blogi - osa 6
Muistin, että on edelleen läpikäymättä ne viimeksi Ypäjän lähijaksolla kuvatut juoksutus/apuohjavideot. Mutta ne saavat vieläkin odottaa aikaa parempaa. Ensi viikollla olisi lähijakso, mutta minä jätän sen väliin, kun lukujärjestyksessä on vain sellaisia aineita/tunteja, joista minulla on vapautus, tai siis sain ne hyväksilukuina Mustialan perusteella.
Tällä viikolla on ollut ihan oikeitakin töitä tehtäväksi :) Ensimmäinen DreamPetStoren tilaus antaa edelleen odottaa itseään, mutta onneksi kavereiden varusteet ovat pitäneet kiireisenä. Yhdelle toppasin ponin synteettisen satulan. Toiselle korjasin hajonneen obersekin ja vaihdoin lukot gramaaneihin. Kolmannelle lyhensin rungottoman lännensatulan paneelit, kun ne olivat liian pitkät hevosen selkään. Se olikin aika mielenkiintoinen projekti, mutta lopulta kuitenkin melko helppo. Alla pari kuvaa tästä.
Kaulapantojakin olen tehnyt. Kaverin akita sai uudeksi näyttelypannakseen tällaisen:
Tällaisen puolestaan tein eräälle asiakkaalle, kun hänen aiemmin ostamansa panta osoittautui liian pieneksi (ja tähän on pakko huomauttaa, että ei ollut mittatilauksena tehty):
Ja tällaisen tein ihan vaan huvin vuoksi, ja siksi, että piti saada tehdä jotain hienoa (ja tämä tulee sitten myyntiin!):
Kirjallinen puoli on sen sijaan jäänyt tällä viikolla tooooooosiiii vähälle :( Tiedän, että siitä tulee sapiskaa yritysneuvojilta. Mutta jospa ensi viikolla yrittäisin kunnostautua siinä puolessa. Tosin vielä tänään on tulossa kylään korjausta vaativia siloja ym., en edes tarkalleen tiedä, että mitä kaikkea, mutta ymmärsin, että laitettavia varusteita olisi enemmänkin, niistä voi jäädä tekemistä ensi viikollekin. Hieman herätti hilpeyttä, kun soittaja kysyi länkien pidennystä, mutta pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että kyseinen homma hoituu ihan vaan harjustinremmiä pidentämällä. Huomenna onkin aamusta tapaaminen yritysneuvojan kanssa ja sen jälkeen lähden maailmalle toppaamaan satuloita. Ja lauantain ohjelmassa on Joensuun tamma- ja varsanäyttely, mihin minua pyydettiin tuomaan tekeleitäni näytille :)
Tällä viikolla on ollut ihan oikeitakin töitä tehtäväksi :) Ensimmäinen DreamPetStoren tilaus antaa edelleen odottaa itseään, mutta onneksi kavereiden varusteet ovat pitäneet kiireisenä. Yhdelle toppasin ponin synteettisen satulan. Toiselle korjasin hajonneen obersekin ja vaihdoin lukot gramaaneihin. Kolmannelle lyhensin rungottoman lännensatulan paneelit, kun ne olivat liian pitkät hevosen selkään. Se olikin aika mielenkiintoinen projekti, mutta lopulta kuitenkin melko helppo. Alla pari kuvaa tästä.
Kaulapantojakin olen tehnyt. Kaverin akita sai uudeksi näyttelypannakseen tällaisen:
Tällaisen puolestaan tein eräälle asiakkaalle, kun hänen aiemmin ostamansa panta osoittautui liian pieneksi (ja tähän on pakko huomauttaa, että ei ollut mittatilauksena tehty):
Ja tällaisen tein ihan vaan huvin vuoksi, ja siksi, että piti saada tehdä jotain hienoa (ja tämä tulee sitten myyntiin!):
Kirjallinen puoli on sen sijaan jäänyt tällä viikolla tooooooosiiii vähälle :( Tiedän, että siitä tulee sapiskaa yritysneuvojilta. Mutta jospa ensi viikolla yrittäisin kunnostautua siinä puolessa. Tosin vielä tänään on tulossa kylään korjausta vaativia siloja ym., en edes tarkalleen tiedä, että mitä kaikkea, mutta ymmärsin, että laitettavia varusteita olisi enemmänkin, niistä voi jäädä tekemistä ensi viikollekin. Hieman herätti hilpeyttä, kun soittaja kysyi länkien pidennystä, mutta pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että kyseinen homma hoituu ihan vaan harjustinremmiä pidentämällä. Huomenna onkin aamusta tapaaminen yritysneuvojan kanssa ja sen jälkeen lähden maailmalle toppaamaan satuloita. Ja lauantain ohjelmassa on Joensuun tamma- ja varsanäyttely, mihin minua pyydettiin tuomaan tekeleitäni näytille :)
torstai 2. lokakuuta 2014
Valjassepän blogi - osa 5
Valjassepällä on ollut niin kiireinen viikko, että ei ole ehtinyt/jaksanut blogiakaan kirjoittaa. Kauhea väsy nytkin, mutta huomenna on vielä enemmän tekemistä, joten lienee syytä päivättää tätä nyt.
Väärinhän mie olin niitä tavaroita laittanut sinne Dream PetStoreen ja sen johdosta niitä mun tuotteita ei voinut ostaa sieltä ollenkaan. Onneksi huomasin itse ja sain apua kauppiastuesta. Nyt on tuotteet lisätty oikein, ja nyt odotellaan ensimmäistä tilausta. En minä suurta ryntäystä odota tuotakaan kautta, mutta olisihan se nyt kiva, jos edes jotain menisi kaupaksi. Jos ei puoleen vuoteen mene mitään kaupaksi, niin sitten siellä mukana oleminen muuttuu maksulliseksi, ja siihen mulla ei nyt ole varaaa, eli toivotaan toivotaan nyt niitä tilauksia. Edes yhtä.
Yritysneuvojat on taas jaelleet ohjeitaan, ja olen taas päästäni pyörällä, kun he näkevät tämän yrityksen niin eri tavalla kuin minä itse. He haluaisivat kohti teollisempaa ja järjestelmällisempää tuotantoa; sarjatuotantoa, kun taas minä haluaisin pitää kiinni "aidosta" käsityöstä ja tehdä mieluiten aina erilaisia ja uniikkeja tuotteita ja nimenomaan mittatilauksena :/ Tänään nousi keskusteluun myös yritykseni nimi Sarania. Minulle ehdotettiin tuon nimen vaihtamista johonkin parempaan. Sellaiseen, joka kuvaisi yritykseni toimintaa. Hieman olen vielä vastahakoinen tälle ehdotukselle, mutta ymmärrän kyllä perustelut. Mutta mikä se parempi ja kuvaavampi nimi sitten olisi, Rääkkylän nahkapaja, Niinan valjasverstas vai mikä..? Saraniassa on mielestäni hyvää se, että se on helppo ulkomaalaistenkin sanoa eikä se varsinaisesti tarkoita yhtään mitään. Jos taas laittaisin jonkun englanninkielisen nimen, niin se on hankala Suomalaisten sanoa ja muistaa. Ja mikä sitten olisi sellainen nimi, mikä kuvaisi kaikkia seuraavia osa-alueita: koirien ja kissojen varusteet, hevosten varusteet, alpakoiden ja lehmien varusteet, satuloiden toppaus, nahkavarusteiden huolto ja korjaus ja sitten vielä ne ihmisten vyöt..? Ja pariaatteessa tämähän on yleistoimiala-yritys, jonka nimen alla saisi harjoittaa mitä tahansa Suomessa laillista liiketoimintaa... Siinäkin mielessä Sarania ei rajoita toimintoja pelkästään nahkatuotteisiin, jos vaikka joskus pääsisin tekemään hevostilojen lomituksia, ruokintasuunnitelmia tai jotakin ihan muuta joltakin ihan muulta alalta.
Tämän päivän suurin uutinen oli ehkäpä se, että keväällä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoille toteuttamani "miesvaljaat" olivat olleet mukana näytillä Pariisin muotiviikoilla :o Lisää tästä kuvien kera Saranian Facebook-sivulla ;)
Ihan oikeita töitäkin olen tietokonehommien ja paperinpyörittelyn ohella saanut tehtyä. Valmistunut on mm. koiran valjaat, kaulapanta, pari talutushihnaa, nahkavyö ja sokerina pohjalla tai ehkä pikemminkin karkkina kakun päällä alpakkapäitset ja -valjaat :) Tuli taas todettua, että kun väsyneenä tekee, niin vahinkoja sattuu. Ei mitään pahoja, mutta kun ei ajatus kulje kunnolla, niin täti toheltaa täällä välillä enemmän kuin laki sallii. Ohjelmassa ollut siis purkamista ja uudelleen ompelua ja nahkapalojen haaskausta, kun leikkelee piuhoja poikki ihan vääristä kohdista.
Viime viikonloppuna minulla oli myös kotona yksi valjasoppilas. Yritettiin silloin alkusyksystä järjestää Joensuuhun 1-päiväistä valjastyökurssia, mutta kiinnostuneita ei ollut tarpeeksi. Niinpä otin yhden halukkaan oppilaan tänne kotiverstaalle. Hienosti onnistui ensikertalaiselta muotoiltu ja strassein koristeltu otsapanta sekä alaturparemmi. Lisääkin valjaskurssia minulta kyseltiin, joten päätin tehdä siitä oman esitteen. Tänne ei ilmeisesti voi laittaa kokonaista word-tiedostoa, mutta jos jotakuta tuo esite kiinnostaa, niin sen voi tilata minulta sähköpostitse osoitteesta info@sarania.net
Viikon haastavin työtehtävä oli ehdottomasti yksi satula. Toppasin sen ensimmäisen kerran jo kesällä. Jäi jo silloin sellainen tunne, että tämä varmaan menee uusiksi. Niinhän se sitten meni. Satulan omistaja toi satulan minulle kotiin ja laitoin sen uusiksi täällä. Sitten vielä menin tallille ja satula sovitettiin ja koeratsastettiin. Satula ohjasi ratsastajaa hieman etukenoon, joten vielä tehtiin muutoksia toppauksiin: enemmän villaa eteen ja hieman vähemmän taakse. Lopuksi omistaja koeratsasti satulan taas, ja tällä kertaa se todettiin paremmin sopivaksi myös selästä käsin, joten se jätettiin nyt sellaiseksi. Pyysin vielä omistajaa tarkkailemaan, jääkö satulaan tasaiset hikijäljet ja sain raportin ensimmäisen pidemmän maastolenkin jälkeen, että tasaiset jäljet oli satulaan jäänyt :)
Johan tässä tekstiä tulikin. Vieläkin olisi läpi käymättä Ypäjän lähijaksolla kuvattu videomateriaali erilaisten apuohjien käytöstä. Mutta vieläkään en taida käydä niiden kimppuun. Huomenna on vuorossa edustustehtäviä maaseutunuorten ja MTK:n nimissä ja sen jälkeen vielä Iltalento Kiteelle -tapahtumassa oman firman edustajana. Telttapaikka löytyy Kiteen torin laidalta huomenna perjantaina klo 16-21. Tervetuloa moikkaamaan kaikki kynnelle kykenevät! :)
Väärinhän mie olin niitä tavaroita laittanut sinne Dream PetStoreen ja sen johdosta niitä mun tuotteita ei voinut ostaa sieltä ollenkaan. Onneksi huomasin itse ja sain apua kauppiastuesta. Nyt on tuotteet lisätty oikein, ja nyt odotellaan ensimmäistä tilausta. En minä suurta ryntäystä odota tuotakaan kautta, mutta olisihan se nyt kiva, jos edes jotain menisi kaupaksi. Jos ei puoleen vuoteen mene mitään kaupaksi, niin sitten siellä mukana oleminen muuttuu maksulliseksi, ja siihen mulla ei nyt ole varaaa, eli toivotaan toivotaan nyt niitä tilauksia. Edes yhtä.
Yritysneuvojat on taas jaelleet ohjeitaan, ja olen taas päästäni pyörällä, kun he näkevät tämän yrityksen niin eri tavalla kuin minä itse. He haluaisivat kohti teollisempaa ja järjestelmällisempää tuotantoa; sarjatuotantoa, kun taas minä haluaisin pitää kiinni "aidosta" käsityöstä ja tehdä mieluiten aina erilaisia ja uniikkeja tuotteita ja nimenomaan mittatilauksena :/ Tänään nousi keskusteluun myös yritykseni nimi Sarania. Minulle ehdotettiin tuon nimen vaihtamista johonkin parempaan. Sellaiseen, joka kuvaisi yritykseni toimintaa. Hieman olen vielä vastahakoinen tälle ehdotukselle, mutta ymmärrän kyllä perustelut. Mutta mikä se parempi ja kuvaavampi nimi sitten olisi, Rääkkylän nahkapaja, Niinan valjasverstas vai mikä..? Saraniassa on mielestäni hyvää se, että se on helppo ulkomaalaistenkin sanoa eikä se varsinaisesti tarkoita yhtään mitään. Jos taas laittaisin jonkun englanninkielisen nimen, niin se on hankala Suomalaisten sanoa ja muistaa. Ja mikä sitten olisi sellainen nimi, mikä kuvaisi kaikkia seuraavia osa-alueita: koirien ja kissojen varusteet, hevosten varusteet, alpakoiden ja lehmien varusteet, satuloiden toppaus, nahkavarusteiden huolto ja korjaus ja sitten vielä ne ihmisten vyöt..? Ja pariaatteessa tämähän on yleistoimiala-yritys, jonka nimen alla saisi harjoittaa mitä tahansa Suomessa laillista liiketoimintaa... Siinäkin mielessä Sarania ei rajoita toimintoja pelkästään nahkatuotteisiin, jos vaikka joskus pääsisin tekemään hevostilojen lomituksia, ruokintasuunnitelmia tai jotakin ihan muuta joltakin ihan muulta alalta.
Tämän päivän suurin uutinen oli ehkäpä se, että keväällä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoille toteuttamani "miesvaljaat" olivat olleet mukana näytillä Pariisin muotiviikoilla :o Lisää tästä kuvien kera Saranian Facebook-sivulla ;)
Ihan oikeita töitäkin olen tietokonehommien ja paperinpyörittelyn ohella saanut tehtyä. Valmistunut on mm. koiran valjaat, kaulapanta, pari talutushihnaa, nahkavyö ja sokerina pohjalla tai ehkä pikemminkin karkkina kakun päällä alpakkapäitset ja -valjaat :) Tuli taas todettua, että kun väsyneenä tekee, niin vahinkoja sattuu. Ei mitään pahoja, mutta kun ei ajatus kulje kunnolla, niin täti toheltaa täällä välillä enemmän kuin laki sallii. Ohjelmassa ollut siis purkamista ja uudelleen ompelua ja nahkapalojen haaskausta, kun leikkelee piuhoja poikki ihan vääristä kohdista.
Viime viikonloppuna minulla oli myös kotona yksi valjasoppilas. Yritettiin silloin alkusyksystä järjestää Joensuuhun 1-päiväistä valjastyökurssia, mutta kiinnostuneita ei ollut tarpeeksi. Niinpä otin yhden halukkaan oppilaan tänne kotiverstaalle. Hienosti onnistui ensikertalaiselta muotoiltu ja strassein koristeltu otsapanta sekä alaturparemmi. Lisääkin valjaskurssia minulta kyseltiin, joten päätin tehdä siitä oman esitteen. Tänne ei ilmeisesti voi laittaa kokonaista word-tiedostoa, mutta jos jotakuta tuo esite kiinnostaa, niin sen voi tilata minulta sähköpostitse osoitteesta info@sarania.net
Viikon haastavin työtehtävä oli ehdottomasti yksi satula. Toppasin sen ensimmäisen kerran jo kesällä. Jäi jo silloin sellainen tunne, että tämä varmaan menee uusiksi. Niinhän se sitten meni. Satulan omistaja toi satulan minulle kotiin ja laitoin sen uusiksi täällä. Sitten vielä menin tallille ja satula sovitettiin ja koeratsastettiin. Satula ohjasi ratsastajaa hieman etukenoon, joten vielä tehtiin muutoksia toppauksiin: enemmän villaa eteen ja hieman vähemmän taakse. Lopuksi omistaja koeratsasti satulan taas, ja tällä kertaa se todettiin paremmin sopivaksi myös selästä käsin, joten se jätettiin nyt sellaiseksi. Pyysin vielä omistajaa tarkkailemaan, jääkö satulaan tasaiset hikijäljet ja sain raportin ensimmäisen pidemmän maastolenkin jälkeen, että tasaiset jäljet oli satulaan jäänyt :)
Johan tässä tekstiä tulikin. Vieläkin olisi läpi käymättä Ypäjän lähijaksolla kuvattu videomateriaali erilaisten apuohjien käytöstä. Mutta vieläkään en taida käydä niiden kimppuun. Huomenna on vuorossa edustustehtäviä maaseutunuorten ja MTK:n nimissä ja sen jälkeen vielä Iltalento Kiteelle -tapahtumassa oman firman edustajana. Telttapaikka löytyy Kiteen torin laidalta huomenna perjantaina klo 16-21. Tervetuloa moikkaamaan kaikki kynnelle kykenevät! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)