Ensimmäinen lähijakso oli siis viime viikolla. Mukavaa oli käydä Ypäjällä pitkästä aikaa. Jos en asuisi täällä idässä, niin haluaisin nimenomaan asua jossain Ypäjän seudulla; Tammela-Forssa-Jokioinen-Ypäjä -akselilla. Sinne on aina yhtä ihanaa mennä, vaikka matkaa kertyykin 500km suuntaansa. Mutta mikäpä on ajellessa, kun on alla on toimiva (siis useimmiten toimiva, mitä nyt pienistä sähkövioista silloin tällöin) ja mieleinen auto ja voi matkan varrella poiketa ties missä =D
Tällä kerralla poikkesin katsomassa paria kasvattiani, jotka sijaitsevat sopivasti melkein reitin varrella; toinen Lahden vieressä ja toinen Hämeenlinnan vieressä. Komeita ja kilttejä olivat molemmat pojat edelleen; on kyllä ollut onnea matkassa, kun ovat niin hyville omistajille päätyneet. Toisen kasvatin luona törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä aika erikoisiin ajovaljaisiin. Ne oli tehty solukumista ja muovinarusta ja osat oli yhdistetty toisiinsa nippusiteillä :o Olivat ilmeisesti saksalaista alkuperää, ja kuulemma ihan sallitut jopa valjakkokisoissa :o :o :o Harmi, kun en huomannut ottaa kuvaa. Täytynee joskus yrittää etsiä netistä. Mutta tällä lailla muutamalla pysähdyksellä saa tuohon matkaan kulumaan hyvinkin, öööö...., 11 tuntia..? Paluumatka menikin sitten vähän sujuvammin; välietappeina kauppakeskus Veturi Kouvolassa ja Rajamarket Imatralla. Voi härreguud, mikä tavarataivas tuo jälkimmäinen oli; löytyy kyllä krääsää laidasta laitaan, kaikkea autonrenkaista ja erilaisista työkaluista vaatteisiin ja kenkiin, saippuoista ja tiskiaineista pakastelihoihin. Herkkuja, kahvia ja teetä oli valtavat valikoimat, eikä ollut mitään ihan normisettiä, mitä kaikki Prismat ja Citymarketit myy. Ja mikä ihmetytti kaikista eniten, niin mikä määrä siellä oli oliiviöljyä!?! :o Sellaista olettaisi löytävänsä ehkä jostain Roomalaisesta erikoisliikkeestä, mutta että Imatralta..? =D
Noniin, jospa sitten mentäisiin takaisin asiaan. Suurin muutos Ypäjällä niihin minun opiskelu- tai työaikoihin nähden oli se, että Hevosopistolle oli hankittu kauheat isot sähköiset portit, jotka sulkeutuvat joka ilta automaattisesti klo 22.00. Niin ja se, että katuvaloja ei poltettu opiston "eri päiden" välisellä alueella; mukavaa oli yrittää löytää pilkkopimeässä iltalenkiltä takaisin oikeaan osoitteeseen. Mutta onneksi oli tuttu tie. Ja kylläpä oli turvallista nukkua siellä "telkien takana", mutta kyllähän se vähän vapauden rajoittamiselta silti tuntui...
Valjasverstas sentään oli melkein entisellään. Uusia härveleitä sinne oli hankittu, joku toooosiiii iiiiisoooo ohennushärveli ainakin. Ei sellaista meidän aikana (2004-2005) ollut. Ja tulipa todettua, että olispa kiva, jos olis kotonakin tuollaiset tilat... Tästä aiheesta tulee niin paljon tekstiä, että jätetäänpä se toiseen kertaan.
Perinteinen kaikille avoin valjaskerhokin oli siirtynyt tiistai-iltaan (meidän aikaan se oli keskiviikkoisin) ja saanut lisäaikaa, mikä on kyllä pelkästään hyvä juttu :) Askartelin loppuun oppitunnilla aloittamani tunnelileiffin ja harjoittelin kymmenen vuoden tauon jälkeen koneella ompelua. Ei meidän aikana ommeltu koneella kuin pieni pätkä johonkin potkuremmiin, ja muuten kaikki tehtiin täysin käsityönä. Mutta hyvinhän tuo sujui; ompelin pehmusteen asiakkaan tilaamaan "lehmännostovyöhön".
Innostuin sitten koneella ompelusta siinä määrin, että päätin vielä tekaista koulusatulavyön, johon voisin ommella pehmusteen koneella. Alla lopputulos. Muut (tärkeät) kohdat ommeltu edelleen käsin, mutta pehmuste ommeltu koneella; säästää muuten työaikaa useamman tunnin! Tämä ajan säästö näkyy tietysti suoraan tuotteen hinnassakin, mikä lienee hyvä juttu asiakkaidenkin mielestä. Nyt onkin haaveissa ihan oma ompelukone, jolla voisi tehdä osan ompeleista joihinkin töihin. Yksi on jo kiikarissa, katsotaan, kuinka sen kanssa käy ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti