Viime lauantaina olin mukana Joensuun tamma- ja varsanäyttelyssä, jonne minut pyydettiin mukaan järjestäjän taholta. Ihmetys oli suuri, kun minut sitten kuitenkin ohjattiin tavaroineni pihan perälle kauimmaiseen valjastuskatokseen näyttelykehien "väärälle" puolelle, minne ihmiset eivät uskaltaneet tulla. Samaan aikaan muut paikalle pyydetyt esittelijät ja myyjät saivat paikat lämpimästä tallikahviosta... Ei liene ihme, ettei tuolla juuri kauppa käynyt. Koko päivän aikana ihmisiä kävi vain muutama, niistäkin suurin osa omia kavereitani. Näyttelyssä oli kyllä paikalla paljonkin yleisöä, mutta he parveilivat siellä näyttelykehien toisella puolella. Päivän käteismyynti Saranian osalta 5 avaimenperää/kaulapantakorua, 2,5€/kpl, eli yhteensä 7,5€. Persnettoa siis tuli aika reilusti, kun ottaa huomioon, että näyttelyn järjestäjille piti lahjoittaa tavaraa näyttelypalkintona jaettavaksi ja matkakulut menivät tietysti omasta pussista. Matkaa Joensuuhun kertyy edestakaisin yli 120km.
Sunnuntaina sitten oli suuri päivä. Minusta tuli nahkaompelukoneen omistaja :) Melkein kuin olisin ostanut sian säkissä; näkemättä ja kokeilematta. Mutta sattui niin sopivasti, että tämä myytävä kone oli Espoossa ja vanhempani olivat käymässä siskoni luona Tuusulassa, niin sain sille härvelille kätevästi kyydin tänne päin. Myyjä oli sitä mieltä, että ei sitä konetta saa purettua osiin, eikä se mahdu kokonaisena edes farmariauton kyytiin. Lähetin kuitenkin edustajani sitä katsomaan, ja paikan päällä he kävivät sitä purkamaan. Kyllähän sen osiin sai, ja hyvä niin, koska tuo on niin painava, ettei sitä kokonaisena olisi saanut sieltä kellarista raahattua edes pois. Painoa pelkällä koneosalla on monta kymmentä kiloa, ja jalustalla ja moottorilla varmaan saman verran. Myyjä oli kauhuissaan ja laittoi vielä minulle varmistusviestin, että hän on sitten myynyt koneen kokonaisena, eikä takaa sen toimivuutta, jos se hajotetaan ja kuljetetaan osissa. Otin tietoisen riskin. Kuvassa kone osiin purettuna auton takakontissa.
Nyt se kone on jo kotona toimintakuntoon kasattuna. Sijainti olohuoneen nurkka, koska muuallakaan ei ole sille tilaa, on se sen verran iso. Nyt puuttuu enää sähköt. Meillä ei ole sisällä voimavirtapistoketta, joten käyttöön tuota ei vielä saada, ennen kuin sähkömies on käynyt hommansa hoitamassa. Viime viikolla kävi täällä katsomassa, että mitä pitää tehdä, nyt vaan odotellaan, että tulee ja tekee. Mutta kaverit varoittelivat facebookissa, että tätä kyseistä sähkömiestä saattaa joutua odottelemaan pitkänkin ajan, toiset vuosia ja toiset kymmenenkin vuotta, ennen kuin tulee tekemään lupaamansa työt :/ Toivotaan nyt, että meille tulisi vähän nopeammin...
Mutta hädässä naapuri tunnetaan, vai miten se meni? Naapureilla on voimavirtapistoke, ja saatiin vetää sieltä jatkoroikka meille, että saatiin kokeilla toimiiko kone ylipäätään. Toimihan se, ja hyvin meni läpi kaksinkertaisestakin valjasnahasta. Mutta onhan tämä paljon hurjempi vehje kuin vaikka se Hevosopiston hieno "iso-Adler", joka menee kiltisti ja ruahallisesti vaikka yhden tikin kerrallaan. Tällä tuntuu olevan kovin kiire, tämä ikäänkuin hyökkää liikkeelle =D Mutta jospa me opittas yhteistyöhön, kunhan päästään kunnolla harjoittelemaan. Nyt täytyy yrittää saada jostakin paksumpia lankoja, että voisi kokeilla, miten paksut langat tuolla sujuvasti menee. Koneen mukana tuli lankoja, joiden vahvuus on 20, mutta mieluusti käyttäisin paksumpia (kestävämpiä) lankoja.
Alla vielä pari tekelettä viime viikon puolelta. Tuon toisen kuva olikin jo edelisessä kirjoituksessa esillä. Molemmat pannat on myytävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti