Maalis-huhtikuun toiminnot

Muuttopuuhia, lähijaksoa, etätehtäviä, lisää koulutusta, töitä, veroilmoituksen tekoa ja kotimaan matkailua, siinäpä se kului valjassepän maaliskuu.

Maaliskuun alussa osallistuin paikallisen kehitysyhtiön kautta yrittäjille ja käsityöläisille suunnattuun koulutukseen Sun Profilen polkuautotehtaalla Joensuussa. Ai mitenkö se liittyy valjassepän työhön? Ei suoranaisesti mitenkään; mutta polkuautojen kokoaminen on osa LEAN-koulutusprosessia, jossa valmiin tuotteen läpimenoaikaa (valmistusaikaa) pyritään nopeuttamaan analysoimalla työntekoa ja jättämällä sieltä pois kaikki turha/asiakkaalle lisäarvoa tuottamaton. Ensimmäisenä päivänä ryhmämme sai pudotettua tuotteen valmistusajan noin puoleen alkuperäisestä ja kakkospäivänä pudotettiin ajasta pois vielä lisää; päästiin kolmasosaan alkuperäisestä ajasta! Eikä kellään ollut kiire, vaan työnteko oli kaikenkaikkiaan hyvin rauhallista, mutta jouhevaa. Näitä oppeja kun saisi hyödynnettyä omissakin töissä, ja karsittua pois turhia työvaiheita, tai lähinnä niitä työvaiheiden välisiä osuuksia, niin sehän mahdollistaisi tuotteiden nopeamman valmistumisen ja sitä myötä hintojen laskemisen ;)

Muuttopuuhat ovat vieläkin vaiheessa. Työhuoneestani puuttuu yhä työpöytä, ja ompelukonekin on vielä entisessä osoitteessa. Sen siirtäminen vaatii pakettiautoa, ja suuria ponnistuksia, koska koko härveli painaa kaikkineen toistasataa kiloa. Onneksi tuleva työhuone on sentään talon alakerrassa, ettei tarvitse yläkertaan kantaa. Suurin osa nahoista on jo muuttanut uuteen nahkavarastoonsa. Ihanaa, kun ei tarvitse enää jemmata niitä päällekkäisille rullille kaappiin tai sängyn alle. Helpottaa osaltaan työntekoa ja on jo askel oikeaan suuntaan kohti Lean-maisempaa toimintaa.

Ihan oikeita töitäkin olen saanut tehtyä. Näistä muutama kuva alla:

Miniponin nahkariimu vaaleanpunaisilla vuorauksilla

Muotoillut suitset kuolaimettomaan käyttöön.

Järeä nahkariimu suomenhevosorille.

Huhtikuun suunnitelmat menivät vähän uusiksi, kun ratsukoulutuksessa ollut heppani palautui yllättäen kotiin. Näin ollen Tampereen hevosmessut jäävät haaveeksi. Loppukuusta on Kiteellä Keski-Karjalan messut, mutta messuosastojen hinnat huomioiden taitavat jäädä väliin nekin. Harjun laatuarvostelukarsintoihinkin meidän piti lähteä esittäytymään ihan hevosen kera (hepalla tietty minun tekemät varusteet), mutta koska hepalla ei ole enää ratsastajaa, niin eipä lähdetä sinnekään. Joten kotihommiksi meni, ja ehkä hyvä niin, jos saisi niitä Ypäjän etätehtäviä vihdoin tehtyä. Johan minun piti niitä aloitella pari viikkoa sitten, mutta sitten tulla tupsahti pari tilausta, ja työt menee tällä hetkellä etätehtävien edelle.

Helmikuun kuulumiset

Heti kärkeen on pakko todeta, että blogin pitäminen ei näköjään ole minun juttu; ei mulla ole tarpeeksi ideoita tällaisen pitämiseen ja sitten se kirjoittaminen vaan siirtyy, siirtyy ja siirtyy. Pahoittelut siitä.

Tässä ollaan nyt suurten muutosten kynnyksellä. Viimeinen kotona ollut hevoseni jouduttiin viime viikolla lopettamaan ja nyt on sitten kotitalli lopullisesti tyhjä. Eli olen vapaa muuttamaan täältä pois. Minusta tulee kaupunkilainen, niin oudolta ja vieraalta kuin se kuulostaakin. Viimeiset ties miten monta vuotta on kaikki menemiset ja tulemiset suunniteltu hevosten ehdoilla, niin nyt on outoa irtautua niistä aikatauluista ja rutiineista.

On siinä kaupunkilaistumisessa onneksi jotain hyvääkin. Saan itselleni paremmat työtilat. Sitten ei enää (toivottavasti) tarvitse säilyttää nahkoja kymmenellä päällekkäin rullatulla rullalla vaatekaapissa, huoneen nurkassa ja sängyn alla, ja uuteen paikkaan mahtuu vaikka kaksi työpöytääkin, ettei sen yhden ja ainoan pöydän tarvitse suoriutua enää yhtäaikaa tietokonepöydän, toimistopöydän, työpöydän, arkistokaapin ja ruokapöydän tehtävistä. Ompelukoneenkin mahtuu uudessa paikassa sijoittamaan jonnekin muualle kuin olohuoneen nurkkaan.

Osallistuin muuten joku aika sitten Lean-koulutukseen. Minulla ei ollut etukäteen mitään ajatustakaan siitä, mistä on kyse, enkä taida ihan selvillä olla vieläkään. Mutta jonkinlainen käsitys on, ja sillä perusteella voin sanoa, että minun firmalle ei tekisi Lean-ajattelutapa yhtään pahaa. Ensi viikolla on ohjelmassa kaksi päivää käytännön Lean-koulutusta; katsotaan sitten, paljonko siitä pystyn (ja osaan) omassa yrityksessäni hyödyntämään.

Menneenä viikonloppuna osallistuin suomalaisten huippu satula- ja valjasseppien kanssa satulakurssille. Kurssin järjestäjänä oli Suomen Valjas- ja Satulasepät ry ja kurssin opettajana toimi ruotsalainen satulaguru Peter Winslow. Huippupappa tuo Peter! Hänen omat nettisivunsa löytyvät osoitteesta: http://www.winslowssadelmakeri.se/. Paljon tuli uutta tietoa; jopa niin paljon, että aivot ovat nyt ihan sekaisin. Kunhan saisi ajatukset jäsenneltyä oikeisiin lokeroihin, niin voisi ruveta opettelemaan niiden soveltamista käytäntöön :)

Kuvassa alapuolella erilaisia satulan runkoja.

Vuoden 2015 ensimmäiset mittatilaussuitset :)

Tämän vuoden ensimmäiset mittatilaussuitset ovat valmiit. Suomenhevosori Veihaivei Jii saa käyttöönsä tällaiset:

Nahaksi valittiin kasviparkittu Tärnsjön punainen platti (ykköslaatua tietenkin) ja koristepunokset on tehty konjakilla ja valkoisella nahalla. Pehmusteen värejä mietin pitkään; ruskeaa vai kermaa, ja lopulta päädyin kermaan hevosen värien takia. Soljet ovat täysmessinkiä, ja siis ruostumattomat.

Paljon muutakin on jo mahtunut alkaneesen vuoteen: omalle koiralle tein myöhästyneeksi joululahjaksi tällaisen:

Monitoimitalutushihnojakin tein muutaman; menivät henkilölle, joka sai joululahjaksi Saranian lahjakortin:

Muotoiltu koulusatulavyö valmistui myös:

Lähijaksollakin kävin Ypäjällä. Tällä kertaa ohjelmassa oli satuloiden toppaamista, jipiiiii!!!! :) Monta uutta niksiä, vinkkiä ja työtapaa tuli opittua. Totesin, että nykyiset työkaluni ovat riittämättömät ja kunnollisten työkalujen kanssa työn tekeminenkin sujuu helpommin. Ongelmana on, että tuollaisia työkaluja ei myydä missään, vaan ne pitää tehdä itse, tai etsiä joku, joka tekee. Minä valitsin näistä sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Onneksi on olemassa miehiä; nyt mulla on taas kasa uusia työkaluja, joita pääsen koekäyttämään heti tällä ja ensi viikolla, kun työlistalla on pari satulan toppausta :)

Sirpucan alpakatkin saivat uudet nahkapäitsensä kotiin toimitettuina:

Nyt meneillään laukkuprojekti, jokunen korjaustyö, ratkaisun keksiminen ongelmakorvaisen ravurin niskahihnaan, ja odotuslistalla bling-bling turparemmi ja parit pikkukoiran valjaat. Niin ja Joensuun kansalaisopiston valjastyökurssikin toteutui ja tekemisen makuun päästään heti helmikuun ensimmäisenä lauantaina :)

Uusi vuosi ja uudet ajatukset

Luvattoman pitkä aika kulunut edellisestä kirjoituksesta. On puuttunut inspiraatio koko kirjoitustouhuihin...

Ennen joulua oli jopa mukavan paljon tekemistä, kun ihmiset tilailivat joululahjoja, osallistuin muutamiin joulumyyjäisiin ja kotikylälle avattiin paikallisten tuotteiden myymälä, jossa minunkin tavaroita on mukana. Kauppa kunnostettiin osin talkoovoimin, ja myyntivuorotkin hoidetaan talkoilla. Uskomattoman paljon taitavia käsityöläisiä tältä kylältä löytyykin; joten jos Rääkkylään eksytte, niin kannattaa vierailla Onnen kaupassa ihan siinä kylän keskellä. Kaupassa on tarjolla käsitöitä laidasta laitaan: pöytäliinoja, huiveja, neulottuja ja huovutettuja hattuja, töppösiä ja kintaita, koruja, nahkatakkeja, tuohitöitä, puutuotteita, paikallista musiikkia ja niin ikään paikallisia elintarvikkeita; sieniä, marjoja, juureksia/vihanneksia, jauhoja, ryynejä, hunajaa jne. Joulun alla oli myös paikallisen juomatehtaan kuohujuomia ja vaikka mitä muuta.

Tässä muutamia herkkupaloja joulukuussa tehdyistä kaulapannoista. Arvatenkin nämä menivät kaikki tyttökoirille =D

Joululomalla oli aikaa kokeilla muutamaa omaakin projektia. Nahkalaukut olivat niistä yksi. Ensimmäinen onnistui melkein hyvin (musta iso laukku) ja toinen hyvin huonosti (oranssi kurttupulvana). Useampia en ole ehtinyt vielä kokeilemaan, kun tuli ompelukonekuume ja on mennyt tuhottomasti aikaa netissä juuri sitä oikeaa ompelukonetta etsien. En tule toimeen tuon ison Adlerin kanssa, en osaa käyttää sitä ja se tuntuu tekevän välillä ihan omiaan, ja pelkään, että sen käyttämisestä seuraa enemmän haittaa kuin hyötyä :/ Se saattaa mm. jäädä vaan ompelemaan itsekseen eteenpäin, vaikkei jalka olisi lähelläkään kaasua. Se on aika pelottavaa eikä siinä tilanteessa auta muu, kuin nappasta äkkiä virrat pois; kyllä se sitten pysähtyy. Mutta siis mitään vähänkään tarkempaa sillä ei uskalla tehdä. Shetlanninponin rintaremmin pehmusteen se ompeli ihan nätisti ja kiltisti, mutta noista minun laukkunahoista se ei tykännyt. Veti ihan eri tahtiin ylä- ja alapuolta, jolloin alapuolen nahka jäi ikävästi ruttuun, eikä lopputulos ollut ollenkaan hieno. Nurjan puolen tikki oli ihan hyvännäköistä, mutta oikealle puolelle jätti paljonkin toivomisen varaa. Ilmeisesti langan kireyksiä saisi jostakin säädettyä, mutta en tiedä, että mistä, kun tuon mukana ei tullut mitään käyttöohjeita.

Niinpä rupesinkin haaveilemaan ihan kokonaan uudesta ompelukoneesta, siis sellaisesta "rättikässäkoneesta", joka olisi kuitenkin sen verran vahva, että sillä pystyisi ompelemaan noita verhoilunahkoja. Haaveissa siis tehdä jatkossa enemmänkin laukkuja. "Anoppi" jo tilasi minulta tuollaisen laukun, ja muutamat serkutkin olivat hyvin kiinnostuneita tuon nähtyään. Mutta haluan ensin opetella vähän paremmaksi tuossa laukkujen tekemisessä, ennen kuin rupean näitä muille tekemään.

Jotensakin hankalalta tuntuu siirtyä taas "normaaliaikaan" lomailun jäljiltä. Olis vaan niin kiva tehdä noita omia juttuja ja keksiä, kehitellä ja kokeilla uusia tuotteita. Mutta kaipa tästä täytyy nuo muutamat tilaukset hoitaa pois alta ja jatkaa sitten :)